Tunturin juhannustaikaa

Aurinko paistaa poutapilvien lomasta mökin pihaan, ja houkuttelee nauttimaan aamukahvin terassille. Ensimmäisenä sytytän pari sääskikierukkaa. Niiden, ja kohtuullisen tuulenvireen avulla pystyn hörppimään kahvini ilman tuhatpäistä itikka-armeijaa.

Viime kesän harvinaisen runsaslukuinen hyttyspiikki osui juuri juhannukselle lämpimän ja kostean kevään ja alkukesän takia. Tämä alkukesä on huomattavasti miellyttävämpi itikoiden suhteen, sillä lunta ja viileää säätä on riittänyt tunturissa pitkään.

Olimme sopineet melontaretken kaveriporukalla Pyhäjoelle. Noin 8 km matka oli määrä taittaa Lucky Ranchilta vuokratuilla kanooteilla. Isäntä Antti “Keso” Keskitalo kuskasi meidät lähtöpaikalle Haapaharjun sillalle kanoottien kanssa. Aurinko paahtoi, mutta hyttysten invaasion takia ei ilman pitkähihaista pystynyt kauaa olemaan. Vain yksi meistä oli osannut varautua sääskitakilla, ja me muut tyydyimme hekottelemaan surkuhupaisaa naurua pusikkoisen joen vietävänä.

Koiramme keikkui kanootin keulassa pitkän matkaa, kunnes hulahti reunan yli joen lämpöiseen veteen. Kanoottimme peränainen kaappasi näppärästi pikkukoiran pelastusliivien kahvasta takaisin kyytiin.


"Todistettiin taas, että juhannuksen sää tunturin liepeillä voi olla ihan mitä vain."

Paistoimme makkarat puolivälin laavulla, ja jatkoimme matkaa sovittua noutopaikkaa kohti. Mustat pilvet alkoivat kertyä yllemme kaatosadetta enteillen, mistä miljardipäinen sääskipopulaatio vallan innostui. Enää ei kellään naurattanut surkuhupaisestikaan, vaan melat viuhuivat voimasanojen saattelemina. Juuri ennen kuin taivas repesi kaatosateeseen salamoineen, pääsimme Keson pakun kyytiin ja takaisin mökille. Todistettiin taas, että juhannuksen sää tunturin liepeillä voi olla ihan mitä vain.

Melontaretkestä toivuttuamme mökillä nautittu poronkäristys kuuluu ehdottomasti tunturijuhannuksen menuun ja sen päälle maistui sauna, tietenkin.

Ilta kirkastui ja nousimme ennen puolta yötä maisemahissillä tunturin huipulle. Tuolihissin vanhus jaksoi vielä kuljettaa juhannuskansan ihailemaan keskiyön aurinkoa, mutta tänä kesänä vanhan tuolihissin korvaa PyhäExpress. Sateen sattuessa Expressillä pääseekin matkustamaan mukavasti kuivana kuomun alla.

Ylhäällä meidät vastaanotti lempeä tunturituuli, eikä hyttysistä ollut huipulla tietoakaan. Piknikleirin pystyyn Pohjoisrinteiden puolen rakkakiville, missä kippistimme kuohuviiniä kuksista. Tuskin lienee etiketin mukaista, mutta keskiyön oranssissa auringonvalossa, tunturimaiseman komeillessa ympärillä se oli juuri oikea maljannostotapa, Suomen lipun liehuissa salossa juhannusperinteeseen kuuluvasti.

Huipulla pyörähdimme vielä Tsokan terassilla, josta suuntasimme alaspäin kosteuden kastelemaa Piste Palanderia pitkin. Tämä asetti omat haasteensa, mutta ehjänä selvittiin tervehtimään Calle-talon väkeä. Välistopin jälkeen matka jatkui, mutta sillä kertaa Sporttibaarin kursailemattoman tunnelman juhannuskaraoket jäivät välistä, mutta ne täytyy vielä kokea, ehkä jo tänä juhannuksena?


"Tunturijuhannuksen tunnelma on pyhämäisen ainutlaatuinen, ja sitä on vaikea sanoin kuvailla. Se vain täytyy kokea. Tänä juhannuksena onnistuu vielä vaikka shortsilaskusessarit, sillä lumiplänttejä tunturista löytyy edelleen."

Pyhän juhannus on juuri sen näköinen, kuin sen itse haluaa olevan. Ei ole liikaa järjestettyä ohjelmaa, mutta sitä löytyy, kun itse aktivoituu. Tänä kesänä juhannuksen aikaan ei hyttysistä liene liikaa harmia, ja niiltäkin pystyy suojautumaan. Avoimilla paikoilla tuuli yleensä pitää huolen, etteivät inisijät häiritse.

Frisbeegolf, melonta, slack line -sessiot, mökkipihapelit, uiminen Pyhäjärvessä, tunturipiknik, maisemahissiajelut yöttömässä yössä… Tilaa ainakin riittää aktiviteetteihin ihan jokaiselle.

Tutustu Tunturijuhannuksen ohjelmaan

Pyhätunturin maisemahissi

Teksti: Sanna Kyllönen
Kuvat: Sanna Kyllönen, Aku Hukkila

#tunturifiilis