Nicholas Wolken ja kaamoksen valo

Sydäntalven pimeä aika, eli kaamos tai polaariyö, on monelle raskasta aikaa. Aurinko on painunut kuukausiksi mailleen ja käy vain hetkisen kiusoittelemassa horisontissa. Valon puute väsyttää suomalaisia. Puhutaan jopa kaamosmasennuksesta. Nicholas Wolkenia ei masenna. Hän on matkustanut kotoaan Sveitsin Alpeilta Pyhälle kuvaamaan lumilautailua Antti Autin kanssa pimeimpään vuodenaikaan. Mutta pimeyden sijasta hän löysikin jotain uutta ja valaisevaa.

"Odotukseni kaamoksesta olivat erilaiset. Minä luulin, että me laskemme pimeällä, kun kerran puhutaan polaariyöstä. Ajattelin, että kuvaamme pimeässä valoilla jotain erikoista, ehkä revontulten alla, mutta mehän laskimmekin valoisan aikaan!"

"Ja se valo oli jotain todella ihmeellistä; neljän tunnin mittainen auringonlasku tai -nousu, miten sen nyt ottaa. Tuntui, kuin koko päivän kauneus olisi puristunut niihin muutamiin tunteihin. Ne tunnit tuntuivat todella erityisiltä. Olimme kai aika onnekkaitakin, kun joka päivä oli toinen toistaan hienompia valoilmiöitä taivaalla".

"Valo on ollut todella erityistä. Tuntuu, että joka päivä herään uuteen auringon nousuun ja laskuun, jota en ole koskaan ennen nähnyt. Taivaalla on niin paljon eri valon vivahteita ja värejä, jotka maalaavat pilviä ja maisemaa. Varsinkin jos arvostaa luontoa ja kuvallisuutta, niin se on kyllä todella erityistä."

"Valosta tulee hyvä fiilis, se antaa energiaa ja maisemat on kuin kuusta. Kaikkialla on hiljaista ja ympärillä ei ole liikettä, on vain paljon jäätyneitä puita... mutta sitä on kyllä vaikea yrittää pukea sanoiksi. Toivottavasti tästä meidän projektista saa sitä fiilistä irti ja se voisi inspiroida ihmisiä nauttimaan siitä ja jopa matkustamaan sitä katsomaan. Se on todellakin ollut sen arvoista!"

Hehkutuksen jälkeen ilme vähän vakavoituu.

"Mutta kyllä tämä pimeys on vähän raskastakin. Kun kotona Alpeilla tulee mäestä joskus viiden tai kuuden aikaan, sitä voi alkaa jo rentoutumaan ja viettämään iltaa. Täällä on se sama fiilis, että voisi alkaa jo iltapuuhiin, mutta kello onkin vasta kolme tai neljä! Pitäisi saada vielä töitä tehtyä, mutta samaan aikaan tuntuu raskaalta istua koneen ääreen, kun tuntuu keho luulee, että on jo myöhäinen ilta."

"Valon vähyys vaikuttaa siihen, että on hankalampi saada asioita tehtyä. Toisaalta taas, jos olisin pelkästään lomalla niin sillä ei olisi mitään väliä! Olisi  rentouttavaa istua pitkää iltaa ja ottaa iisisti. Pitkän pimeän illan aikana on helpompi ottaa aikaa itselle kuin kotona, jossa on aina jotain tekemättömiä asioita - ja valoa tehdä, heheh!

On pakko kysyä vaikuttaako valon puute sitten Nicholaksen laskemiseen?

"Ei, olen aina tykännyt laskea aikaisin aamulla tai sitten iltapäivän valossa. Siinä on jotain erityistä ja se luo hyvän tunnelman laskemiseen eli se on paremminkin tuonut lisäfiilistä! On myös ollut rentoa, kun saa ottaa aamulla rauhassa, koska pimeää on niin pitkälle aamupäivään. Pidän aamuista yleensäkin. Kotonakin yritän aina olla aamuvalossa jo laskemassa. Silloin ole vielä ruuhkaa, ilma on raikas ja rinteet on priima kunnossa. Siinä on oma hyvä fiiliksensä. Ja täällä se aamuhetki kestää niin pitkään, itse asiassa vähän niin kuin koko päivän!"

"Valolla on kyllä paljon tekemistä laskufiiliksen kanssa. Mutta siis pimeällä laskeminenkin on hauskaa! Alpeilla illalla laskeminen on harvinaista. Laskin junnuna rataa ja meillä saattoi silloin iltaisin olla treenejä pimeän aikaan. Tulee vähän ne ajat mieleen! Pimeällä laskemissa on jotain erityistä, sitä on vähän hankala selittää. Ihan kuin ilmassa olisi jotain erilaista päivään verrattuna ja kontrasti on tietty hyvä valoilla."

Niin juuri! Pimeällä laskeminen kaamosaikaan on aina ollut iso osa suomalaista rinnekulttuuria. Päivällä valo on yleensä todella tasaista ja kontrasteja on vaikea erottaa, jos päivä ei ole kirkas.

Silloin on paras laskea juuri pimeällä, kun valot alkavat vaikuttaa ja kontrastit tulevat esiin. Lumi heijastaa myös valoa hyvin ja valojen vaikutus moninkertaistuu. Ympäristö on todella valoisa verrattuna lumettomaan maahan.

Olet ollut täällä viikon nyt ja kokenut palasen kaamosajasta. Voisitko kuvitella viettäväsi pitemmän ajan täällä tai jopa asumaan tällaisissa olosuhteissa?

"Minulle se voisi olla vaikeaa... tai riippuu mitä työtä pitäisi tehdä. Viimeaikoina olen joutunut istumaan paljon koneella, ja se olisi varmasti vaikeaa täällä. Mutta toisaalta taas jos voisi käydä ulkona valoisan aikaan ja nauttia kaamoksen valosta, niin se helpottaisi paljon. Voisin kyllä todella hyvin kuvitella tulevani tänne lomalle tyttöystäväni kanssa ottamaan irtioton kaikesta kiireestä. Se olisi helppoa täällä! Rentoutuminen ja lepääminen tuntuvat luonnollisemmalta ja jotenkin oikeutetummalta, kun valoa on vähemmän. Ei ole koko ajan tunnetta, että pitäisi saada aikaiseksi jotain. Täällä olisi helppo ladata pattereita; päivällä voi käydä nauttimassa."

Ehkä Nicholas on päässyt lyhyestä reissusta huolimatta lähelle sitä, mitä kaamosaikana kannattaisikin tavoitella. Pitäisi osata nauttia upeasta valosta juuri siksi, että sitä on vähän aikaa tarjolla! Pitäisi osata ottaa rennommin ja levätä. Elää enemmän luonnon rytmin mukaan. Helppoa se ei ole, koska nykyajan kalenterit eivät seuraa enää luonnon rytmiä tai auringon kiertoa vaan asiat on saatava tehtyä ja deadlinet pidettävä vaikka väsyttää. Tunturissa tosin luonnon rytmiä on helpompi tavoitella, sillä luonto on enemmän läsnä ja laelta näkyy aurinko pidempään! 

Nicholas Wolken

  • 32 vuotias lumilautailija ja lumilautamerkki Koruan yksi perustajista
  • Asuu Churissa, Sveitsissä.
  • Kotikeskus Laax.
  • Psykologian maisteritutkinto ja opiskelee psykoterapeutiksi
  • Sponsorit : Shredoptics, Patagonia, Korua, Union bindings
  • Harrastaa lumilautailun lisäksi kiipeilyä ja surffausta

Kaamos

Merkitsee aikaa jolloin aurinko ei nouse horisontin ylle ollenkaan. Maantieteellisesti virallinen raja kulkee napapiirillä, mutta todellisuudessa ilmakehä taittaa valonsäteitä niin, että oikea raja on vähän Sodankylän eteläpuolella, suurin piirtein Pyhätunturin kohdalla! Sen pohjoispuolella on oikea kaamos ja eteläpuolella aurinko ei laske horisontin alle. Kaamos on tosin laajentunut käsittämään yleisesti pimeätä syksyn ja sydäntalven aikaa. Suomen kieleen kaamos-sana on tullut saamenkielestä. Pimeyden aika on pohjoissaameksi skábma.

Teksti: Miikka Hast
Kuvat: Jani Kärppä

© Kota Collective

#tunturifiilis #pyhamagic