Päiväretkeily Pyhällä karvakuonon kanssa

Koiraihmiset tietävät, kuinka mainio aktivoija nelijalkainen ystävä ulkona liikkumiseen on. Se vie omistajansa ulos säällä kuin säällä, ja lopputulos piristää molempia osapuolia. Pyhän ympäristöstä löytyy ihanteellisia maastoja koiran kanssa liikkumiseen. Kesäisin tunturia kiertävän hiihtoladun pururatapohja on helppokulkuista alustaa koiralenkkeilijälle. Kansallispuistosta taas aukeaa ainutlaatuiset maisemat ja tunturituuli tuo nuuhkittavaa molemmille.

Tunturin ympäri -lenkki on mukavan vaihteleva, muutaman tunnin kävelyreitti, jonka jaksaa pienikin koira kipittää. Isokurun pohjalla kulkevat pitkospuut ovat leveähköt, mutta sinne suunnatessa on hyvä huomioida haukun luonne. Pystyyhän se ohittamaan vastaantulevat lajitoverit ja muut kulkijat suhteellisen kapeassa tilassa.

Tutustu reittiin

On kohteliasta huomioida myös ihmiset, jotka mahdollisesti pelkäävät koiria, vaikka kuinka oma turre olisi maailman kiltein kaveri. Pääosin tuntureilla kyllä tilaa riittää kaikille kulkijoille, mutta rakkakivien ympäröimillä pitkospuuosuuksilla sovun tulee antaa sijaa. Toisaalta, kuin ihmiset kohtaavat toisensa avoimesti ja iloisesti, yleensä koirat peilaavat oman käytöksensä suoraan talutushihnaa pitkin omistajaltaan.

Jos karvakuono on hiukankin tottunut liikkumaan haastavammissa maastoissa, Noitatunturin retkellä saa taas erilaisen seikkailun rakkakivien yli taiteiltaessa.

“Kolmosen” eli Noitatunturin pohjoispuolella sijaitseva Kuorinkikuru ja Annikinlampi ovat ehdottomasti näkemisen ja kokemisen arvoiset. Innokkaan koiran kanssa näiden reunamilla liikuttaessa saa olla tarkkana, ettei vainukuono vetäise taluttajaa nurin kivisillä rinteillä.

Pidemmälle Pyhä-Luoston kansallispuistoa kohti kuljettaessa päästään tunturijonossa neljännelle ja viidennelle tunturille, Laaka- ja Peurakerolle. Erityisesti ruskan aikaan Peurakeron maan väriloisto on aivan omaa luokkaansa. Alavuutta riittää joka suuntaan, ja jyrkkäseinäinen Peurakuru yllättää kulkijan jylhyydellään.

Peurakerolla laiduntelee usein poroja, joten koirasta saa pidellä kiinni, jottei päädytä ajojahtiin pitkin jäkäläistä kairaa. Peurakeron juurella sijaitsevan Huttuloman autiotuvalle voi käydä rustaamassa nimikirjoituksen ja piirtää hännänheiluttajan anturankuvan puumerkeiksi. Peura- ja Laakakerolle pääsee mukavasti lyhykäisellä lähestymisellä jättämällä auton Huttujärventien parkkipaikalle.

Päiväretkillä koiran kanssa tauotkin saavat erilaisen ulottuvuuden verrattuna yksin tai ihmiskavereiden kanssa liikkumiseen. Kun uskollinen ystävä lämpimällä turkillaan painautuu kylkeen kiinni aistit valppaina, ja kun yhdessä tähyillään tunturijonon yli, ei hetkestä puutu mitään. Nelijalkainen retkikaveri on tyytyväinen, kun saa eväsleivästä pienen kulman päästen jakamaan “ulkona kaikki maistuu paremmalta” -fiiliksen.

Koiran kanssa saattaa havaita metsissä paljon enemmän elämää, kuin vain omin aistein tutkiessa. Oravien taiteilut puusta toiseen ja tikanpojan koputtelut kelorunkoihin kiinnostavat karvakuonoja. Siksipä erityisesti lintujen ja muiden eläinten pesimis- ja poikimisaikoihin tulee kunnioittaa luonnon rauhaa ja tasapainoa.

Koiraa on pidettävä maastossa kytkettynä tai välittömästi kytkettävissä kiinnipitoajan 1.3.-19.8. Kansallispuistoissa koiran tulee olla kytkettynä ympäri vuoden erityisen herkän luonnon ja lintujen pesimisrauhan takia.

Retkeilypäivän jälkeen sekä kaksi- että nelijalkainen patikoija heittäytyy terveellä tavalla väsyneenä pötkölleen. Parivaljakkona tai porukkana ollaan taas yhtä yhteistä kokemusta rikkaampia. Luottamus karvaisten ja karvattomien ystävysten kesken vahvistuu jokaisella retkellä. Pienten ponnistelujen kautta hankitut elämykset ovat kalleimpia rikkauksia.

Teksti: Sanna Kyllönen
Kuvat: Aku Hukkila, Riikka Keskiaho ja Sanna Kyllönen