Antti Autin Pyhä-päivä

Lumilautailijan mukaan Pikkukuru ei ole todellakaan ole pieni, vaan todellinen löytö ja paikka jossa pääsee fiiliksiin.

Se oli sellainen täydellinen maaliskuinen päivä pari vuotta sitten. Aurinko paistoi, oli pakkasta, ei tuullut ollenkaan. Koko Pyhä Backcountry -kuvaukset olivat sellaista uuden etsimistä koko ajan, että mitä koko alueella voisikaan tehdä. Jos nyt lähtisimme sitä tekemään, meillä olisi aika hyvät tiedot siitä, että millaista materiaalia sieltä voisi saada ja millaisia paikkoja voisimme saavuttaa. Olimme kuvanneet neljä päivää ihan keskuksen tuntumassa ennen kuin Pyhän Jusu Toivonen lähti näyttämään meille Pikkukurua.

Kun pääsimme paikalle, niin olin, että vitsit, nyt on muuten aika kova mesta. Ensinnäkään, Pikkukuru ei ole pieni, vaan oikeasti todella tiukka. Isokuru vaan on toisella puolella Kakkosta, niin tämä on sitten Pikkukuru. Se on ylhäältä todella loiva, eikä sieltä näe alas. Sitten droppaa monttuun ja kun siihen feissille droppaa, niin siinä ei ole oikein mitään pakopaikkaa, jos vyöry tulee. Olen kyllä käynyt laskemassa Pyhällä rinteiden ulkopuolella ensimmäisen kerran jo varmaan 2010, mutta huvittavasti en ikinä aiemmin Pikkukurulla. Nyt joutui ensimmäisen kerran kuumottelemaan laskua ja pääsi fiiliksiin, eli se oli sellainen kunnon löytö.

Kun menin ensimmäisen kerran kunnolla sinne päälle, oli vain yksi puun latva josta katsoin ennakkoon mistä se lasku sitten avautuu. Jouduin kuitenkin pysähtymään ja haikkaamaan ylös, kun se olikin väärä puu jolle laskin. Kuvaaja Teemu Lahtinen sitten neuvoi oikeaan paikkaan. Oikeastaan se oli hyväkin, kun pääsi toteamaan lumen olevan stabiilia, enkä Pikkukuruun huonoilla olosuhteilla lähtisikään, se kun on aika vyöryalttiin oloinen ja muodoltaan perus v-kuru. Tuollaiset väärille linjoille joutumiset ovat vähentyneet tosi paljon, mutta kyllä niitä virhearvioita yksi tai kaksi tulee kaudessa. Ei mitään övereitä, mutta sellaisia, ettei voikaan mennä. Mutta se monttu oli kerännyt lunta ja oli ihan sikahyvä.

Ehdin laskemaan Pikkukurun neljästi sinä päivänä. Jos sen laskee siitä keskeltä, niin lasku pitää olla tosi hyvin tiedossa. Siellä on paljon puita ja kiviä, ja se linja pitää löytää. Ei sitä yleensä siitä keskeltä lasketa vaan reunoista. Laskimme silloin pari reunasta, yhden keskeltä ja yhden metsästä ennen kuin valo loppui ja mentiin kämpille. Se Pyhä Backcountry -pätkän viimeinen pätkä on siellä Pikkukurulla kuvattu.

Kaikkiaan kuvasimme pätkän kahdeksassa päivässä, joista yksi Peurakerolla ja yksi Pikkukurulla. Pyhän paikoista noiden kahden lisäksi Kuorinkikuru on myös todella kuvauksellinen, ja Peurakero todella siisti esimerkiksi freestyle-kuvauksiin. Kävimme Pikkukuru-päivän jälkeen joka päivä katsomassa sitä paikkaa uudestaan, mutta hulluinta oli, että se oli täydellinen silloin yhtenä päivänä ja kaksi päivää myöhemmin tuuli oli puhaltanut sen kiville. Se oli hyvä muistutus siitä, että täällä pitää todellakin olla mestoilla silloin kun olosuhteet ovat kunnossa ja käyttää ne hyväkseen. Suomessa ei ole kauheasti tullut sellaisia lumia, että pystyy oikeasti päästelemään, vaan Suomi-puuterin laskeminen on tosi valikoivaa normitalvena. Mutta ei se ole niin huono asia, sillä siinä oppii lukemaan maastoa. Se päivä Pikkukurulla on ollut ylivoimaisesti siistein päivä Pyhällä.

Tällä kaudella bAAnked-tapahtuma korvaa vanhan Antti’s World Cupin, mutta teemme neljä minsan edittiä Pyhältä koko kaudelta ja yhden pidemmän konseptivideon, joko ennen bankedia tai sen jälkeen. Toiveissa olisi, että voisin olla helmikuun lopusta maaliskuun loppuun Suomessa, kun täällä on silloin parhaimmat olosuhteet.

Teksti ja kuvat: Iiro Kerkelä

Katso Antti Autin Pyhä Backcountry lyhytelokuva