Anttu Oikkosen Pyhä-päivä — ”Se oli hauskin lasku ikinä siihen kuruun”

21-vuotias rovaniemeläinen on Pyhän uusi yhteistyölaskija. Keväällä freestyle-kuvauksiin viimeiset vuodet keskittynyt Oikkonen voitti Pyhä Freekendin vapaalaskukilpailun.

Olen laskenut Pyhän Aittakurun ensimmäisen kerran varmaan 7-vuotiaana isäni kanssa. En muista selkeästi, mutta jotenkin verkkokalvoille on jäänyt kuva, kun katson ensimmäisen kerran kurun reunalta alas. Se mäki on tuttu, ja siellä on vietetty kymmeniä hyviä päiviä. Silti viime kevään Pyhä Freekendin vapaalaskukilpailu oli mieleenpainuvin kokemus. Oli myös todella siistiä, että 60-vuotias isäni osallistui samaan kilpailuun, ja hän laski vain vähän ennen minua. Jälkikäteen ajateltuna siinä ikään kuin sulkeutui ympyrä lähes 15 vuotta ensimmäisen laskuni jälkeen.

Se oli ensimmäinen vapaalaskukilpailu, johon osallistuin. Tiesin, että mukana on kokeneita laskijoita kuten Paul Siljama ja Jussi Hynninen, mutta en ollut ikinä laskenut heidän kanssa. En myöskään ikinä ole ollut Freekendin, tai minkään muunkaan vapaalaskukilpailun katsomossa. Ei siis ollut mitään hajua, mikä se taso on tai mihin voisin itse yltää. Toki tiesin, että Aittakuru on hanskassa, mutta en asettanut mitään kilpailullisia tavoitteita. Halusin vaan tsekata tapahtuman, pitää hauskan päivän ja tietysti tehdä parhaani.

Anttu Oikkonen on Pyhän tuore yhteistyölaskija.

Seuraa Anttua

Instagrammissa  Facebookissa

Free'kendin voittolasku. Kuva: Teemu Kuisma

Olin toiseksi viimeinen laskija, ja meitä oli ylhäällä enää lähettäjä, Lauri Mäntykoski ja mie. Sieltä  ei myöskään nähnyt kenenkään muiden laskuja, paitsi vähän että mihin suuntaan he lähtevät. Jostain syystä jännitti tosi paljon, vaikka yritin suhtautua laskuun todella rennosti. Kun miettii vaikka slopestylea, jossa olen aiemmin kilpaillut, niin siinä menee hyvin pitkälti vain hyppyristä hyppyrille tai reililtä reilille, ja kaikki muu on pelkkää siirtymää temppujen ratkaistessa voittajan. Nyt joutui keskittymään kokonaisuuteen. On se linja, jonka haluat laskea paremmin kuin ikinä aiemmin ja lujemmin kuin ikinä aiemmin. Omani rakensin vain valitsemalla niin hyvän linjan kuin vain kurusta löysin. Valitsin laskevani kisa-alueen keskellä olevan kallion yläpuolta niin pitkään kunnes uskalsin dropata alas.

Freekend oli itselleni myös ensimmäinen kilpailu slopestylen SM-kilpailujen 2014 jälkeen, kun olen keskittynyt vain kuvaamiseen. Siinä oli siis kolme vuotta kilpailukokemusten välillä, ja kyseessä vielä hyvin erilaiset kilpailut. Lumi oli sellaista tavallista maaliskuista lunta, että pinnalla saattoi olla muutama sentti pehmeää, mutta mitään puuteria se ei ollut. Olen laskenut Aittakurun paljon hauskemmilla olosuhteilla, esimerkiksi kun koko kuru on polveen asti täynnä koskematonta puuteria, mutta silti nyt sain sellaisen flow-tilan, jota en ole aiemmin missään kokenut. Se oli hauskin lasku ikinä siihen kuruun tai Pyhällä ylipäätään. Laskiessa ei tarvinnut kuin antaa palaa vaan.

En muista mitä kuuluttaja sanoi alas päästyäni, mutta hän oli aika haipeissa, ja jotenkin siitä aisti, että tämä oli säväyttävä lasku. Olin vain tyytyväinen mitä olin itse tehnyt, mutta en tiennyt mitään muiden suorituksista. Voitin kilpailun, mutta se ei jäänyt sinänsä isommin mieleen. Parasta oli se tunne, jonka saavutti laskiessa. Juuri sen takia tuota tapahtumaa suosittelenkin kaikille, joita vähäänkään kiinnostaa. Menee avoimin mielin, laskee itseään vastaan ja jos vielä onnistuu tekemään parhaansa niin se on siistimpää kuin mikään palkinto.

En sano ”ei” vapaalaskukilpailuille, mutta näen jatkossakin kuvaamisen mielenkiintoisempana ja asiana, johon haluan keskittyä. Nyt kuvaaminen on keskittynyt lähinnä katuhommiin, vaikka viime talvena pääsimme Jenkeissä ja Riksgränsenissä tekemään myös offarijuttuja. Emme ole kuitenkaan keskittynyt takamaastojen kuvaamiseen vielä, vaan olemme halunneet opetella ja kerätä kokemusta ensin. Nyt alkaa olla sellainen tatsi, että jotain järkevää voi myös takamaastoissa kuvata, ja Pyhä on siihen paras paikka Suomessa. Tämä on kuitenkin meikälle tärkeä paikka, koska täältä tämä kaikki alkoi.

Teksti: Iiro Kerkelä
Kuvat: Iiro Kerkelä & Teemu Kuisma