Merle Soppelan Pyhä-päivä — ”Huikean päivän jälkeen tuntui, että olisi käynyt viikon lomalla.”

Vuosia maajoukkueessa laskenut Merle Soppela lopetti ratalasku-uransa viime kevääseen. Pyhän takamaastot tulivat tutuiksi jo ennen lasku-uran alkamista, ja myös sen aikana.

Sellaisia spesiaaleja päiviä on ollut Pyhällä todella paljon. Niin hyvässä jengissä laskiessa kuin yksinkin skinnailemassa, kun on tarvinnut käydä selvittelemässä omia ajatuksiaan.

Erikoisin kaikista oli ehkä tammikuussa 2013. Kisasin silloin ammatikseni ja olin talvet pääasiassa Keski-Euroopassa. Alkukausi oli mennyt todella huonosti ja tammikuun lopulla olin todella väsynyt. Tiesin tulevani hetkeksi Suomeen niin päätin saman tien lähteä Pyhälle päiväreissulle skinnaamaan päästäkseni irti kaikesta. Voisi kuvitella, että jos pää jumii laskuhommissa, ensimmäisenä ei lähde suksille, mutta minulla oli kuitenkin pakottava tarve päästä Pyhälle, ja isä päätti lähteä mukaan. Hän valmensi minua junnuvuosina, ja myös naisten maajoukkueessa ollessani olin hänen kanssaan päivittäin yhteydessä reissussa ollessa, vaikkei hänellä "virallista" valmentajan statusta ollutkaan. Ei silti tuntunut, että olisin lähtenyt valmentajan kanssa reissuun. Luulenkin, että olen käynyt ensimmäisen kerran skinnaamassa myös juuri isän kanssa Pyhällä. Siellä olen myös oppinut laskemaan. Oikeastaan olen oppinut laskemaan juuri rinteiden ulkopuolella. Laskin paljon Pyhän lähioffareilla jo tosi pienenä aikuisten perässä, ennen kuin edes menin ratalaskuseuraan.

Tuona päivänä oli varmaan 20 astetta pakkasta ja sairaan hieno ilma. Kiertelimme ympäriinsä skinnaten ja laskien. Eihän se ihan putkeen mennyt, kun skinit jäätyivät eivätkä liimat pitäneet ja muutenkin oli kaikkea säätöä, mutta ei haitannut yhtään. En muista enää tarkalleen missä kaikkialla käytiin Kakkosen lisäksi, kun noita fiilisreissuja on niin paljon. Muistan kyllä hyvin kun juotiin silloin yhdessä kahvit siellä pakkasessa. Huikean päivän jälkeen tuntui, että olisi käynyt viikon lomalla.

Vaikka treenasin junnuna todella paljon Pyhällä, niin se on silti säilynyt todella mieluisana paikkana. Junnuvuosina piti vielä treenata ennen rinteiden avautumista.

Kuudelta aamulla pilkkopimeässä kisapuvussa ankkurihissillä ylös, kun Expressiä ei vielä ollut. Oli vähän kylmä. Toisaalta meillä oli aina todella hyvä treeniporukka, joten noistakin asioista jäi hyviä muistoja. Nykyisin Pyhällä on niin helppoa ja mutkatonta, ja päivässä pystyy treenaamaan todella tehokkaasti.

Kun ryhtyi käymään takamaastoissa, niin koko paikka on auennut ihan eri tavalla. Menee muutaman sata metriä syrjään ja lähtee läpsyttelemään niin on jotenkin muka niin kaukana kaikesta. Se on ihan uskomatonta, kuinka Pyhällä pääsee sellaiseen ihmeellisen fiilikseen ja irti arjesta. Ehkä se on se tunturifiilis.

Merle Soppela toimii myös Pyhän Free'kend-lähettiläänä.

Seuraa Merleä

Instagrammissa

Suomalaisista alppihiihtäjistä olin aina poikkeuksellinen, kun olen aina laskenut rinteiden ulkopuolella ja skinnaillut kun olen ehtinyt. Vielä viime talvena kilpailin ja olin talven täysillä Keski-Euroopassa, joten skinnailuhommat ovat jääneet aiemmin kevätpainotteisiksi. Enimmäkseen sitä on tullut tehtyä Pyhällä, mutta myös jonkin verran Pallaksella, Kilpisjärvellä sekä Pohjois-Ruotsissa ja -Norjassa.

Olemme käyneet parin kaverin kanssa Rovaniemelläkin skinnaamassa ihan vaan luonnossa liikkumisen ilosta. Jotkut kisalaskijat haluavat kotiin tullessaan viimeisenä mennä laskemaan, mutta itselle se oli aina ihan eri asia. En ymmärrä, miksei lasketa vapaata ja muuallakin kuin radalla, kun kyseessä on kuitenkin sama laji, ja siitä saisi paljon ratalaskuunkin.

Esimerkiksi Jenkit ja ruotsalaiset laskevat rinteiden ulkopuolella, mutta Suomessa on mielestäni ollut vapaalaskuun melko vastahakoinen suhtautuminen. Se on koettu enemmänkin ajanhukkana, koska saman ajan voisi käyttää myös esimerkiksi ratalaskemiseen tai lepäämiseen. Minullakin oli tilanteita, kun Euroopassa tuli niin paljon lunta, ettei rataa voinut laskea tai siinä ei olisi ollut mitään järkeä. Oli sitten ihan naurettavia tilanteita, että makoilimme hotellilla, kun tuli liikaa lunta enkä saanut mennä laskemaan vapaata.

Kehittäisikö se, että ottaisi läskit alle ja lähtisi pitämään hauskaa suksilla?

Teksti: Iiro Kerkelä
Kuvat: Iiro Kerkelä & Teuvo Soppela