Pyhän kesä lapsiperheen silmin

Useimmille Tunturifiilis tarkoittaa talven taikaa ja lumisia maisemia. Mutta muuttuuko mielikuva, kun eteläsuomalainen lapsiperhe viettääkin kesälomaansa tunturimaisemassa?

Teksti ja kuvat: Heta Leinonen

Kesään 2019 asti Tunturifiilis tarkoitti perheellemme lunta, pakkasta, tähtitaivasta pimeinä öinä ja talvista ja keväistä valoa. Nelihenkinen perheemme (äiti, isä, 2- ja 5-vuotiaat tytöt) Suomen etelästä päätti hetken mielijohteesta viettää kesäloman Pelkosenniemellä, Pyhällä. Päätös tuntui aluksi hullulta, erilaiselta ja jännittävältä, mutta mitä lähemmäksi loma tuli, sitä järkevämmältä ja oikeammalta tuntui junailla pohjoiseen.

Kokosimme blogiin muutaman ennakko-oletuksemme Lapin kesästä – ja mitä mielikuville tapahtui kesän edetessä. Lisäksi kirjoitimme muistiin muutaman suosikkihetkemme ja aktiviteettimme.

kesapyha_blogi_Maisemahissi2.jpg?mtime=2

ENNAKKO-OLETUS 1: KESÄ TUNTURISSA TUNTUISI LAIMEALTA VERSIOLTA TALVESTA.

Saapuessamme tunturiin, huomasin, että olin osin pelännyt tulla ympäristöön, josta nautimme paljon talvella. Että kesä tunturissa olisi talven varjo, tuntuisi hylätyltä ja saisi meidät vain kaipaamaan tunturitalvea entistä enemmän.

Oli upea huomata, että tunturin kesä ylitti odotuksemme täysin: kesällä ympäristö ja maailma on erilainen ja kaunis. Kesä avasi portit muun muassa Isokuruun, joka talvisin on lumivyöryvaaran vuoksi täysin suljettu. Rinteet näyttivät ilta-auringossa ja yöttöminä öinä vihreältä sametilta. Kesä mahdollisti viipyilevät kohtaamiset  ja keskustelut autiotuvilla ja laavuilla; viisivuotiaamme totesikin loman lopulla, että olemme saaneet kaikki kesällä paljon kavereita. Ennen kaikkea ymmärsimme, että Pyhä on huikean paljon enemmän ja isompi kokonaisuus kuin talviset rinteet.

"Oli upea huomata, että tunturin kesä ylitti odotuksemme täysin: kesällä ympäristö ja maailma on erilainen ja kaunis."

ENNAKKO-OLETUS 2: PALJON ITIKOITA

”Niitä siellä on. Ja paljon. Se on se miinus.” oli yleinen lausahdus Lapissa enemmän ja vähemmän kesiä viettäneiltä tuttavilta, kun kerroimme aikeistamme lomailla Lapissa (vastaavasti etelään palattuamme tuttavien ensimmäinen kysymys oli:”Noo, oliko paljon hyttysiä?”). Junassa kohti pohjoista harmittelimme, että itikka-asut – tai edes hatut – olivat jääneet ostamatta. Peli menetetty. Vähintään yöunet.

Todellisuus osoittautui tarua ihmeellisemmäksi: vain kahtena päivänä tarvitsimme karkoitteita. En tiedä, oliko heinäkuu 2019 sääntö vai poikkeus Pyhän itikkahistoriassa, mutta onneksi näin!

kesapyha_blogi_Soutajan_huipulla.jpg?mti

ENNAKKO-OLETUS 3: PALJON POROJA

Porojen käyskentely pihapiirissä, tiellä kauppaan, matkalla uimaan ja joka käänteessä oli mahtavaa! (Miksi niiden sympaattisesta läsnäolosta ei mainita yhtä usein eteläisissä Lappi-keskusteluissa kuin itikoista?) Aluksi kuvasimme kodin ikkunoista poroja, huutelimme toisiamme katsomaan ja lähettelimme otoksia etelään. Ja arvelimme, että ne saattavat olla arvaamattomia ja siksi niitä on syytä pelätä ja poistua lähettyviltä vähin äänin takavasemmalle. Loman edetessä porot olivat mielissämme arkipäivää ja luonnollinen osa ympäristöä: ne kävelivät vierellä tunturia alas kaupalle ja seisoskelivat lähellä metsässä, kun söimme laavulla eväitä. Vielä etelässäkin nuorimmainen oli tunnistavinaan poron jälkiä kotitiellä.

"Vielä etelässäkin nuorimmainen oli tunnistavinaan poron jälkiä kotitiellä."

Mikä oli ikimuistoisinta Pyhän kesässä? Lapset muistelevat poroja, luontoa kaikkineen ja uimista sekä Pyhäjärvessä Kairosmajan saunan ollessa avoinna että Luoston Ametistikylpylässä.

Vanhemman tyttären kanssa teimme maisemahissimatkan Pyhän huipulle, Kultakeron laelle. Kaunis ja aurinkoinen päivä, raikas ilma ja viisivuotiaan silmin extreme-korkeuksissa taitettu – turvallinen mutta sopivasti rohkeutta vaatinut – matka kuuden hengen PyhäExpress-tuolihissillä olivat unohtumattomia elämyksiä. Jäimme nauttimaan keskipäivän auringosta tunturin huipulle ravintola Tsokkaan, jossa vietimme pitkän tovin hiljaa edessä avautuvaa maisemaa mittaillen.

kesapyha_blogi_Maisemahissi.jpg?mtime=20

Mies nautti eniten pitkistä juoksulenkeistä. Osuttuaan juoksulenkillään sattumalta Aittakuruun ensimmäisinä Pyhä-päivinämme, hän oli  mykistynyt tullessaan kotiin. Allekirjoittaneelle jäi kirkkaimmin mieleen aamuvarhaisella aloitetut päiväretket Pyhä-Luoston kansallispuistoon. Vinkit niiden toteutukseen saimme luonto- ja kulttuurikeskus Naavasta. Naava oli olohuoneemme; kävimme siellä päivittäin joko tutustumassa näyttelyyn, kyselemässä poluista tai syömässä. Kaikkien meidän neljän kokemuksia yhdisti elämykset luonnossa ja pohjoisen luonnonmukaisen elämänmenon ja -asenteen aistiminen, jotka jättivät jälkensä myös pohjoisen jälkeiseen elämään etelässä.

Kesän 2019 kokemusten jälkeen tunturifiilis on perheellemme entistä kokonaisvaltaisempi asia, se tarkoittaa kiireettömyyttä, ulkoilua ja lepoa sekä rauhaa ja hyvää oloa.