Pyhän kesä on täynnä seikkailuja

Nelihenkinen perheemme vietti kolmannen kesän Pyhällä. Kesä oli täynnä aurinkoa, seikkailuja, uimista ja eväitä. Kaksi Pyhä-päivää olivat ylitse muiden.

Teksti ja kuvat: Heta Leinonen

Ensimmäinen päivä

Aloitimme heinäkuisen päivän lähikätkökierroksella luontokeskus Naavan ja Hotelli Pyhätunturin ympäristössä. Pyhän 12 lähikätköä on piilotettu taajama-alueelle sillä ajatuksella, että koko perheen on helppo osallistua kätköjahtiin. Reitti vei meidät paikkoihin, joissa emme ennen olleet Pyhällä käyneet: matkailuvaunualueen läpi vanhan talon raunioille ja uusille mustikkamaille.

Kierroksen jälkeen nousimme PyhäExpress-maisemahissillä Kultakeron huipulle. Nuorimmainen uskaltautui ensimmäistä kertaa mukaan maisemahissiin ja alkujännityksen jälkeen olisimme hänen puolestaan voineet viettää koko loppuloman hississä.

Reitti Kultakeron huipulta Karhunjuomalammen reitille (1,3 km) oli pääosin Pohjoisrinnettä ja Huttuseikkailua pitkin kulkevaa heinikkoista alamäkeä. Lapset nimesivät reitin viidakoksi, jossa heinään pystyi heittäytyä ja piiloutua. Jäimme Huttulaavulle evästauolle ja katselimme ohitsemme Karhunjuomalampea kohti vaeltavia retkeilijöitä. Viidakkoleikin varjolla myös reilun kilometrin mittainen paluunousu Kultakeron huipulle sujui kaikilta omin jaloin ja innosta hihkuen.


Kultakeron huipulla kiersimme paikallisen taiteilijan Tapio Uusitalon ja Pyhän hiihtokeskuksen yhteistyössä toteuttaman ympärivuotisen Huttu-Ukon taidereitin. Huttu-Ukko on Pyhän myyttinen legenda ja hyvä haltija, jonka suojeluksessa ovat alueen luonto, sen eläimistö ja tunturiin saapuvat matkaajat. Taidereitin kuusi teosta kertovat alueen historiasta, myyteistä ja uskomuksista. Kerrotaan esimerkiksi, että Pyhän huipulle rakennettu radiomasto ei pysynyt pystyssä ennen, kuin Ylen silloinen pääjohtaja keksi käydä upottamassa television keskelle Huttujärveä. Näin viestittiin Huttu-Ukolle, mistä maston pystyttämisessä on kyse, ja tämän jälkeen masto on pysynyt pystyssä ongelmitta. Lastemme suosikkiteos oli Huttu-Unnan keinu, jonka Huttu-Ukko on pojalleen rakentanut.

Ennen hissimatkaa alas jäimme vielä toviksi rinteelle istumaan, syömään eväitä ja katsomaan maisemaa, jonka kauneuteen ei kyllästy koskaan.

PS. Pyhän upeiden päiväretkikohteiden lisäksi vietimme kivat retkipäivät huiputtamalla Ukko- ja Pikku-Luoston sekä Kivitunturin. Näistä lapsiperheillekin sopivista kohteista saa lisätietoa Naavasta.

Toinen päivä

Aamupäivällä tapasimme Calle-talon edessä Pyhä Unplugged -ulkojoogailijoiden kanssa. Kuljimme kävellen Tajukankaan kodan takana olevaan rakkakivikkoon ”somepuiden” luo. Jokainen haki oman vakaan paikan kivien päältä, sitten hiljennyimme hetkeksi katsomaan maisemaa ennen tunnin alkua. Allamme levittäytyi Pyhäjärvi ja vastarannalta kohosi Soutaja, horisontissa kumpuilivat metsä ja tunturit. Tunnin jälkeen mietin, että kokemuksessa oli jotain pyhää.




Myöhemmin päivällä kävelimme joogapaikan ohi, nyt alas kuruun. Nelisen kilometriä pitkää reittiä ohi rakkakivikkojen kulki kanssamme tasainen virta festarivieraita. Meillä kaikilla oli yhteisenä määränpäänä konsertti Aittakurussa, luonnon muovaamassa amfiteatterissa, johon valmistui uusi esiintymislava lumivyöryssä tuhoutuneen tilalle kesällä 2021.


Keikan taianomaisin hetki oli Marzi Nymanin soolo lämpimässä auringonpaisteessa. Kurun akustiikan vuoksi esitysten aikana yleisön tulee olla vaiti ja liikkumatta. Joten; ystävät ympärillä pysähdyimme ja aistimme saman ikimuistoisen hetken.



Konsertin jälkeen ennen porraslaskeutumista kohti Pohjoisrinteiden parkkipaikkaa, katselimme katsomon huipulta Pyhäjärveä. Takana oli huikea kesä Pyhällä, joka päättyi tähän upeaan päivään: huomenna juna veisi meidät etelään.