Pyhän tarina

Kaikki alkoi tunturihiihdosta. Tiettävästi Pyhällä hiihdettiin harrastusmielessä ensimmäisen kerran vuonna 1932. Silloin tunturiin ei tullut edes tietä. Ensimmäinen hissi ja rinne avattiin vihdoin vuonna 1964.

Opettaja Erkki Pesonen oli yksi Pyhän laskettelukulttuurin innokkaista kehittäjistä. Merkittävä tapaus oli vuosi 1952, jolloin hän tilasi Pyhälle pujotteluneuvojan opettamaan paikallisille nuorille lajia. Hissejä ei vielä ollut. Viikon pituisen kurssin päätteeksi järjestettiin piirikunnallinen pujottelukilpailu Aittakurun vieressä.

Seminaarin apulaisrehtori Vilho O. Orava oli Pesosen tavoin laskettelun ja matkailun vahva puolestapuhuja. ”Oravalle on nostettava lakkia, hän oli aidosti kiinnostunut Pyhätunturin kehittämisestä”, kaupunkineuvos Kaarlo E. Liimatainen sanoo. 

Orava ja Pesonen tekivät pitkään töitä löytääkseen vakavaraisen tahon perustamaan hiihtokeskuksen Pyhälle, mutta sellaista ei löytynyt.  Lopulta ryhmä rohkeita paikallisia  perusti Pyhätunturi Oy:n. Yhtiösopimus hyväksyttiin 11.7.1964.

Perustajia oli kahdeksan: Oravan ja Pesosen lisäksi maanomistajaveljekset Arvi, Kauko ja Leo Pyhäjärvi, kemijärveläinen pankinjohtaja ja kauppalan apulaisjohtaja Tauno Soivio sekä Kemijärven kauppalan virkamiehet Veli Saarinen ja Timo Oksanen. Tiettävästi perustajiin kuului muutama muukin taho, mutta heidän nimet eivät ole mukana virallisissa asiakirjoissa. 

Ensimmäiselle kaudelle rakennettiin rinne ja vaijerihissi Huttu-Ukon alaosaan. Seuraavaksi valmistui suurena tunturihissinä mainostettu kaksoistuolihissi, joka on sittemmin nimetty Vanhaksi Tuolihissiksi. Pyhän kaksoistuolihissi oli aikansa sensaatio, yksi Euroopan moderneimmista hisseistä. Sen hankintapäätökseen vaikutti merkittävästi se, että Yle aikoi rakentaa tunturin huipulle tv-maston. Yleisölle kaksoistuolihissi avattiin juhannuksena 1965.

Kaksoistuolihissin valmistuttua rakennettiin Huttu-Ukon Hujaus ja sen jälkeen Kultakeron rinne. Ne  olivat jyrkkiä ja sen ajan laskijoille erittäin haastavia. Lisää rinteitä saatiin vasta vuonna 1969, kun Polar valmistui talvi-universiadeja varten. Opiskelijaolympialaisten alppilajit kisattiin Pyhällä vuonna 1970. 

Kultakero_II_mod.jpg?mtime=2016101914445

Hotelli avattiin helmikuussa 1966. Alkuperäisessä Hotelli Kultakerossa oli vain 11 huonetta eikä ravintolaankaan mahtunut kuin 80 asiakasta. Kiireisimpinä sesonkeina hotelli oli täyteen tungettu. ”Yhtenä pääsiäisenä asiakkaita tuli syömään oman pöydän ja tuolien kanssa”, keikkatöitä Pyhällä tehnyt Tauno Äijälä muistelee.

Pyhätunturi Oy myytiin Suomen Matkailuliitolle vuonna 1975. Hotelli ja rinnetoiminta kaipasivat uusia investointeja, joihin perustajien resurssit eivät enää riittäneet. Kaupan yhteydessä Pyhän hiihtokoulu siirtyi Ski Six Team ry:lle, joka oli siihen aikaan Etelä-Suomen suurin hiihtokoulu. Ski Six Team toimi muun muassa Westendissä, Swinghillissä, Peuramaalla ja Kauniaisissa.

Silloinen hotellijohtaja Matti Koponen antoi uudelle hiihtokoululle vapaat kädet uudistaa tunturin toimintatapoja ja asiakaspalvelua. Syntyi muun muassa viikko-ohjelmat, vappusesonki ja hevosvaellukset. Yhtenä pääjehuna touhusi Olof Rytövaara. ”Teimme tunturissa kaikkea. Jos jotain lupasimme, sen myös hoidimme.” Ski Six Team piti huolen myös siitä, että tunturissa riitti vauhtia ja hauskoja tilanteita, usein hupimestari Henrik Heka Wikstedtin johdolla.

Huoleton elämä ja railakas juhlinta leimasivat ajankuvaa ja tunturielämää 1970-1980-luvuilla. ”Elettiin vapautumisen nousukautta. Suuret ikäluokat viihtyivät kapakoissa, ja alkoholi oli palkkatasoon verrattuna halvempaa kuin EU-Suomessa”, muistelee Tuomo Koskelainen, Pyhän legendaarinen hovimestari.

Matkailuliitto ajautui talousvaikeuksiin 1980-luvulla eikä sillä ollut varoja Pyhän kehittämiseen. ”Hotelli oli hajoamispisteessä”, pitkän työuran Pyhällä tehnyt Jukka Nopanen kuvailee. Reijo Laakson omistama Datomi Oy osti Pyhän kesäkuussa 1986. Tiedotusvälineissä Laakso maalaili suuria lupauksia Pyhän tulevaisuudesta, mutta pian kävi selväksi, ettei hänellä ollut rahoja lupaustensa lunastamiseen. Datomin vuosi muistetaan Pyhän histrorian synkimpänä, silloin monet pitkäaikaiset työntekijät jättivät tunturin.

Rukan menestykseen johtanut yrittäjä ja lääkäri Juhani Aho oli pitkään ollut kiinnostunut Pyhästä, ja vuonna 1987 hän osti Pyhätunturi Oy:n osaksi Rukakeskus-konsernia. Ensimmäisen kolmen vuoden aikana Ahon perheyritys investoi Pyhälle 50 miljoonaa markkaa. Rakennettiin uusia rinteitä ja hissejä, lumetusjärjestelmät sekä rinnevalaistus. Hotellin laajennus ja täydellinen uudistus valmistuivat 1990.                              

Mittavien investointien lomassa Juhani Ahon vanhin poika Kari Jussi aloitti Pyhän uuden brändin luomisen. Pyhästä kehittyi myös tunturitapahtumien edelläkävijä, kun KJ Aho ja paikallisjohtaja Heikki Roiha kehittivät teemaviikonloppu-konseptin. Parhaimmillaan yhtenä talvikautena järjestettiin 24 eri tapahtumaa. Teemaviikonloppujen ansiosta Pyhän maine kasvoi suosittuna biletunturina. Hotellin Bistro-baarin huikeista viikonlopuista on lukemattomia tarinoita, mutta vain harva on julkaisukelpoinen.

Pyhän seuraava suuri kehitysaskel tapahtui, kun Pohjoisrinteet, PyhäWurst-rinneravintola, HolySuites-huoneistot sekä kokouskeskus valmistuivat 1998. Uudistetun brändin ja mittavien investointien siivittämänä Pyhä nousi uuteen kukoistukseen.

Juhani Ahon tytär Miia Porkkala aloitti Pyhän toimitusjohtajana vuonna 2004. Hänen johdolla vietiin läpi Pyhän historian suurimmat, lähes 10 miljoonan euron investoinnit, jotka valmistuivat vuonna 2010. Pyhälle rakennettiin kanadalaisen EcoSign-suunnitteluyrityksen tekemän master planin mukaisesti uusi tunturitie sekä eturinteet yhdistävä skiway ja silta. Vielä merkittävimpinä uudistuksina valmistuivat FIS-luokiteltu Piste Palander -rinne, kuuden hengen Pyhä Express -tuolihissi sekä uusittu perherinnealue.

Ahon perheessä alkoi uusi aikakausi, kun Ville Aho aloitti Pyhän toimitusjohtajana vuonna 2013. Hänen johdolla Pyhän historiassa käännetään uusi lehti kohti seuraavaa 50 vuotta.


Tämä artikkeli on julkaistu Nietos V lehdessä. Lue koko lehti digimuodossa >