Samuli Putron Bättre Folk i Fjällen

Oulun Hailuodossa järjestettävä pieni suuri festivaali Bättre Folk heräsi tänä vuonna talviuniltaan ja kiipesi tunturiin. Kulttuurifestivaali yhdistelee musiikkia ja kirjallisuutta riisutussa ympäristössä, jonka tarkoituksena on tuoda esiintyjät lähemmäksi yleisöä ja tarjota erilainen festarikokemus niin kävijälle kuin esiintyjällekin. Tavoitimme Samuli Putron tunturista festarin keskeltä ja kyselimme tunnelmia tapahtumasta, biisien kirjoittamisesta ja laskemisestakin. 

Millaiset ovat fiilikset festarista?

Toistaiseksi ihan loistavat, koska tämähän on sellainen yhdistelmä lomaa ja työtä. Kun Helsingistä pääsee pois, niin se jo pelkästään rentouttaa ihmistä. Ja tämä tuli sellaisen työrupeaman keskelle, jossa katse rupesi selvästi kaventumaan Etelä-Suomessa eli pelkästään pohjoiseen pääsy tekee jo hyvää. Plus vielä se, että täällä on kollegoita, joita on halunnut tavata, mutta ei ole aikaisemmin varsinaisesti kunnolla tavannut, niin se on todella mukavaa. Eilenkin istuttiin yömyöhään Mikko Joensuun ja Pietari Pyykösen kanssa ja puhuttiin yllättävänkin syviä. Se jotenkin kuuluu tapahtuman luonteeseen, että on vaivattomampi yhteys ihmisiin. Sen ehdin jo pikaisesti todentaa Hailuodossa, alkuperäisessä festarissa aikoinaan. Esiinnyin siellä myös, mutta piti lähteä samana iltana vielä Provinssiin, ja niin visiitti jäi lyhyeksi. Mutta sielläkin oli jo aistittavissa, että yleisön ja esiintyjän välillä oleva raja-aita on aika matala tai sitä ei ole ollenkaan ja samahan se on täällä.

Johtuuko se sinusta Bättre Folkin hengestä vai näistä olosuhteista täällä Pyhällä?

No molempi parempi. Tämä paikka tietty mahdollistaa sen, että ihmiset voivat jättää arkiminänsä pois. Tapahtuman tuottaja Aki Roukala on miettinyt molemmat Bättre Folk-tapahtumat niin, että ihmisillä olisi mahdollisimman helppo tiputtaa "haarniska" pois. Ympäristöt on niin karsittuja molemmissa ja se juuri tekee hyvää. Pop-koneiston tehtävähän on nostaa ihmisiä jalustalle ja laittaa ne näyttämään kauniilta ja kirkkailta, mutta todellisuushan on kuitenkin se, että kukaan ei oikeasti pidä tähdistä vaan ihmiset pitävät ihmisistä. Täällä se on mahdollista todentaa.

Eli artistin ja yleisön välillä on siis täällä lyhempi matka?

Kyllä, tai ei matkaa ollenkaan. Eilinen keikkakin oli hyvin vuorovaikutteinen ja sehän ei ole mikään itsestäänselvyys aina! Se oli mukava kokemus.

Keikka siis erosi "normaalista" keikasta, varsinkin festarikeikasta?

Kyllä toki. Tuntui, että täällä ei ollut myymässä mitään. Ja se on tosi olennaista. Silloin kun tuntuu keikkailu on tavallaan kaupantekoa, niin siihen tulee heti eri sävy, joka on tunkkaisempi. Tämä oli ennemminkin jonkin sortin yhdessä oloa ja keskustelua. Se on ehkä sitä, mitä elämältä ylipäätään kaipaa. Etsii sellaisia tilaisuuksia, missä voisi sanoa itsestään tai kuulla toisesta jotain todellista. Keikat ovat parhaimmillaan sellaisia tilanteita.

Onko tämä siis siinä mielessä ainutlaatuinen festari tunnelmaltaan?

Toki kysymys on johdatteleva, mutta olisin voinut käyttää sitä samaa termiä itsekin. Minusta tämä on ainutlaatuinen tapahtuma. Tämä ei perustu valtavaan massaan vaan yksilöihin. Ne, jotka tänne tiensä löytävät, saavat kyllä takuulla ainutlaatuisen ja ikimuistoisen kokemuksen, koska ei tämmöistä vaan tapahdu! Tämä on uusi tapa järjestää tapahtumia Suomessa; tehdä se pienemmälle määrälle ihmisiä pyrkimyksenä antaa voimakkaampi kokemus. Se on ainutkertaista. Monet asiat nykyään perustuvat stadion mittaluokkaan. Minä en ole koskaan pitänyt stadioneista kuluttajana tai artistina, vaan tykkään itseni kokoisista tapahtumista ja tämä on juuri sitä! 

Niin täällä artistinkin täytyy olla aika rehellinen, että se menee läpi yleisölle, ja se tietty vaatii aika paljon?

Niin, toisaalta taas, jos pystyy olemaan rehellinen, niin silloin se ei vaadi mitään. Mutta se on tavallaan kaksiteräinen miekka, että se todella vaatii paljon, mutta jos pystyy olemaan siinä tilanteessa sellainen kun oikeasti on, niin silloinhan se on yhtä helppoa kuin hengittäminen!

Mietin just eilen keikan aikana, että se on aika vaativaa ottaa yksin yleisö pelkän kitaran kanssa vastaan, vai onko?

Joo, mutta toi yleisö eilen oli otollinen sille. Heille pystyi soittamaan julkaisemattomia kappaleita sekä keskustelemaan ja tilanne pysyi kuitenkin siinä hyvin vuorovaikutteisena. Eli se lähtee yhtä paljon yleisöstä kuin esiintyjästäkin. Esiintyjä pystyy jossain määrin manipuloimaan sitä tilannetta johonkin suuntaan, mutta jos yleisö ei tule mukaan niin sitten se on vaan mahdotonta. Silloin se peli on hävitty ja tulee huono fiilis tietty, mutta jos se onnistuu niin se palkintokin on todella iso. Tajuaa, että nyt tämä vuorovaikutteinen hetki todella tapahtuu ja se on mahtavaa. Se ylittää myös vireessä soittamisen ja laulamisen rajat. Sillä ei ole niin suurta väliä enää, kun keikka enemmänkin keskustelee yleisön kanssa. Musiikki ei ole kilpailulaji vaan itseilmaisun muoto.

Miltä tunturin ja festarin yhdistäminen on tuntunut?

Tämä avaa ihmistä ja laittaa sen ajattelemaan syvempiä asioita kuin mitä arjessa uskaltaa ajatella. Ja se on mun mielestä hyvin paljon tämän pohjoisen Suomen olemus. Ihminen kun heitetään kaupungista luonnon helmaan ja raittiiseen ilmaan, niin se rupeaa pohtimaan asioita, mitä se ei muistanut olemassa olevankaan, kun se elää kaupungissa ja siinä kiireisessä arjessa. Tuntuu, että täällä aika venyy jännästi. Kaikki tapahtuu hetkessä, mutta samaan aikaan tuntuu niin kuin täällä olisi ollut viikon vaikka onkin ollut vasta vuorokauden. Sitten se tapahtuma on siinä koko ajan läsnä, mutta sekään ei ole niin tärkeätä vaan tärkeämpää on se, että ON vaan täällä. Tuntuu, että sillä itsessään on jo joku tarkoitus.

Millainen sinun luontosuhde on?

Asuin 18 ensimmäistä vuotta Raahessa ja siellä oli pusikot heti takapihalla. Samoin Helsingissä asuin Vartiokylässä talossa, jossa metsä alkoi myös heti talon takaa. Ja nytkin on Taivaskallio ja metsä lähellä, missä pystyy kävelemään luonnossa. En ole koskaan ajatellut asiaa kauhean aktiivisesti, mutta en pidä itseäni luontoihmisenä. Olen enemmän kaupunki-ihminen, mutta siitä huolimatta huomaan ajautuvani luonnon lähelle vuodesta toiseen. Kai se sitten jotenkin on minussa kuitenkin. Eihän se ole sattumaa, missä sitä asuu. En siis varsinaisesti kaipaa  luontoon, mutta ajaudun sen lähelle ehkä alitajuisestikin.

Minkälaisissa olosuhteissa sinun biisit yleensä syntyvät?

Työhuoneilla, jotka on valittu tai eteen sattuneet. Sitten se tekeminen rupeaa määräytymään hyvin paljon sen paikan, tilan, kaupungin ja elämänvaiheen kautta. Sitä kirjoittaa siitä, mitä näkee ja ajattelee. Pop-musiikin tekeminen omalla kohdalla ainakin on aina semmoinen fiktiivinen otanta ikään kuin kirjoittajansa oikeasta todellisuudesta. Sitä kertoo siitä mitä ajattelee: vanhenemisesta, muistelee menneitä, pelkää tulevaa, on eroamassa tai rakastunut tai alkoholisoitunut tai mikä se tilanne onkaan sillä hetkellä. En usko, että kukaan osaa oikeastaan kirjoittaa, mutta ihminen osaa ajatella ja tuntea ainakin hetkittäin ja mitä lähemmäksi pääsee sitä semmoista aitoa tunnetta niin sitä lähempänä on onnistunutta pop-kappaletta. Se on se, mikä resonoi ja minkä ihminen tunnistaa, jos on tunnistaakseen. Teollinen muotoilu ja hittimusiikki on erikseen, senkin tekeminen on vaikeaa ja taitolaji, mutta se itseilmaisusta kumpuava musiikin tekemisessä kysymys on aina siitä, että onko sinulla mitään sanottavaa?

Sitten pitäisi olisi semmoinen tylsä elämänvaihe meneillään. Sellainen, että aikaisemmin olisi sattunut jotain isompaa, mutta niistä olisi jo päässyt yli ja niitä pystyisi katsomaan etäisyydeltä, vähän niin kuin ne olisivat sattuneet jollekin muulle, mutta siinä olisi olemassa silti ripaus sitä oikeata tunnetta jäljellä. Muistaisi, miltä se oikeasti tuntui, kun nainen sanoi, että minä muuten lähden.

Onko luovuuden kannalta paikalla väliä?

On ihan helvetisti. Jos paikka pysyy samana niin se tappaa luovuutta. On hyvä, että joutuu sellaisiin tilanteisiin, missä ei ole kotonaan. On hyvä olla vieraissa ympäristöissä ja nähdä vieraita ihmisiä, koska se muuttaa itseäkin aina vähän kun käyttäytyy vähän eri tavoin eri paikoissa. Ja muutos on itsessään aina materiaalia kirjoittajalle. Sitä ihmettelee, että miksi minä tuolla tavalla puhuin ja käyttäydyin ja se on penkomisen arvoinen asia. Koska itsehän sitä on itsensä materiaalia niin narsistista kuin se onkin. Sen takia paikan vaihtaminen on kaiken a ja o. Joko äärimmäinen tylsistyminen kotona tai sitten paikan vaihto, siinä on ne parhaat olotilat luovuuden kannalta. Pitää kuvitella itselleen säpinää, kun on niin tylsää tai sitten järjestää sitä tulemalla Pyhälle!

Voisiko tunturissa olla otolliset olosuhteet kirjoittaa?

Voisi ehdottomasti. Se olisi varmaan todella hardcorea, sillä hulluksi tulemisen vaara olisi iso, mutta lopputulos voisi olla hyvä! Ne ajatukse,t mitä täällä ajattelee, on vaan erilaisia. Ne on syvempiä ja ne lähtee kummallisesti eri kohdasta. En osaa sanoa, miksi niin tapahtuu... ehkä tässä on kirjaimellisestikin lähempänä taivasta. Ja jos on lähempänä taivasta, niin luonnollisesti miettii myös vähän helvettiäkin.

Keikan lisäksi sinulla oli työpaja Iisan kanssa, joka alkoi eilen ja jatkuu vielä tänään. Mitä siellä tapahtuu?

Me puhuimme omasta kirjoittamisesta, sen historiasta ja nykyisyydestä. Sitten annettiin tehtävä ihmisille kirjoittaa tälle päivälle pop-teksti, missä olisi kaksi säkeistöä ja kertsi. Ja tänään olisi tarkoitus käydä läpi niitä ja keskustella niistä. Ei meillä ole tarkoitus arvostella tekstejä, mutta niistä on lähdettävä liikkeelle keskustelemaan kirjoittamisesta. Eilen huomasi, että monella on tarve kirjoittaa hyvin, mikä aiheuttaa helposti tyhjän paperin ongelman. Ei saa mitään paperille, kun ei pääse alkuun, jos rima on liian korkealla. Olennaista olisi vain kirjoittaa ja työstää sitä. Ennemmin tai myöhemmin se paranee kyllä. 

Oletko ollut Pyhällä ennen?

Joo käytiin Zen Cafen kanssa muutamaan otteeseen ja itseksenikin olen käynyt joo. Ja kävin myös pentuna laskettelemassa, kun vanhemmat harrasti laskettelua 80-luvulla. Minusta tuntuu, että kiersimme näitä Lapin paikkoja aika paljonkin muutamien vuosien ajan ennen kuin jonoja alkoi muodostumaan hisseille. Sitten se jonottaminen alkoi kyllästyttää!

No miten oletko viime aikoina lasketellut tai lumilautaillut?

En. Se jäi sinne 80-90-luvun taitteeseen.

Meinaatko tänä viikonloppuna kokeilla?

Nooh, katsotaan mihin tämä päivä ja huominen tästä vielä kääntyy... avannossa ainakin pitäisi ehtiä käymään.

Mikä fiilis on Pyhästä keskuksena ja tunturina, kun olet keikkaillut varmasti muissakin?

Mun mielikuva on, että tämä on ykkönen. En tiedä, mistä se johtuu, mutta se tuntuu vaan siltä. Täällä tapahtuu jo kaikenlaista, eikä siis pelkästään massatapahtumia. Pitää tarjota asioita isommille ja pienemmille yleisöille, siten balanssi pysyy terveenä. Onhan täällä  ollut Unpluggedia ja sellaista jo ennenkin, mutta se että Pyhä lähtee laajentumaan sisällölliseen suuntaan vielä enemmän, on äärimmäisen hyvä.

Miten sinä koet pohjoisen elämäntavan?

Se vaikuttaa siltä, ettei se ole niin statuksiin keskittyvä. Se jotenkin sisältää ajatuksen kollektiivisesta jatkuvuudesta, että se ei ole niin kauhean olennaista miten yksilöllä menee vaan enemmänkin miten ihmisillä tai ihmiskunnalla menee. Se on tärkeämpää kuin se, kenellä on uusin tai hienoin auto.

Samuli Putro julkaisi perjantaina 24.2.2017 uuden albumin "Valkoinen hetero". Kuuntele Spotifyssa ja hanki levy omaksesi, suosittelemme.

Bättre Folk i Fjällen

Tutustu

Bättre Folk i Fjällen viikonloppu tarjosi kulttuurin lisäksi monenlaisia aktiviteetteja ja menoa kokeiltavaksi ympäri tunturia. Musiikin ja kirjallisuuden ohessa oli mahdollista jääkiipeillä, kokeilla talvista fatbike-pyöräilyä, joogata ja seikkailla luonnossa ja tietenkin laskea rinteissä. Wurst-ravintola tarjosi takuuvarmasti ainakin napapiirin pohjoispuolen hienoimman pop-up baarin ja parhaat muurinpohjaletut yön nälkäisille. Keikkojen jälkeen tunnelma ulkoilmabaarissa oli kirpeästä pakkasesta huolimatta lämmin ja kutsuva, ihan niin kuin koko festarikin!

#tunturifiilis

#battrefolkifjällen

Teksti: Miikka Hast
Kuvat: Jani Kärppä
Kota Collective