Don Johnson Big Band ja lumiset laskut huipensivat Pyhän kauden

Pyhä täyttyi vappuviikonloppuna ystävistä, auringonpaisteesta, lumipyrystä, yhteislauluista ja jaetuista nauruista.

Vappu käynnistyi toden teolla Pyhällä perjantai-iltapäivänä mainiossa säässä yhteislaskuilla ilmastojärjestö Protect Our Winters Finlandin lähettiläiden Jussi Takan, Merle Soppelan ja Inka Salmirinteen johdolla.

Lähettiläiden päivä jatkui lähes samoilla vauhdeilla POW Finlandin vuosikokouksessa, jossa uuden hallituksen valinnan lisäksi päätettiin myös järjestön lähitulevaisuuden suuntaviivoista. Menneen kauden EKOenergia-kampanja osoitti, että yhden tai kahden suuremman kampanjan toteuttaminen on toimiva tapa toimia myös tulevaisuudessa.

— Teema löytynee ruuasta tai liikkumisesta, tai miksei molemmista, POW Finlandin puheenjohtajana jatkava Niklas Kaskeala kommentoi.
Katseet suunnattiin kauemmaksikin kuin vain tulevalle talvelle.

— Haluamme olla muutaman vuoden sisään talviurheiluyhteisön edunvalvoja ilmastoasioissa. Jotta siihen päästään, meidän pitää ensin voittaa harrastajien, seurojen ja yritysten luottamus.

Juhlallisemmin vapun viettoon päästiin viimeistään perjantai-iltana Calle-talossa, kun Jaana Isokangas taustaorkesterinsa kanssa karisti toisen settinsä aikana esibileiden kankeuden juhlakansan jäsenistä.

Settilista ei ehkä tarjonnut suuria yllätyksiä, mutta sellaisia ei tuntunut kukaan juuri kaipaavankaan.

— Juuri hyvät biisivalinnat tähän kohtaan. Muutama slovari oli välissä, mutta muutoin erittäin tanssittavia biisejä. Etenkin Pharell Williamsin Happy jäi mieleen. En yleensä edes tanssi, ja nyt tanssin aivan täysiä. Koko päivä on ollut niin hyvä, kun on ollut hyvät mäet, hyvää seuraa, hyvä tunnelma ja hyvät afterit, niin tuli vähän sellainen olo, että tämäkin voisi olla jo melkein pääpäivä, todettiin yleisön puolelta keikan loputtua.

Olipa perjantai henkilökohtaisesti suurin vapun juhlapäivä tai ei, sai lauantaina laskea ja juhlia ehkäpä kevään kauneimpana päivänä. Pilvenhattaroita ei löytänyt taivaalta etsimälläkään eikä tunturin huipulla tuullut nimeksikään.

Päivä käynnistyi kansainvälisen People’s Climate Marchin Pyhän omalla sisarmarssilla, johon osallistui laskien reilu satakunta talven ystävää, jotka näyttivät hymyissä suin päättäjille miksi talvet kannattaa pelastaa, samalla kannustamaan myös muita talviurheilun ystäviä toimimaan talvien puolesta.

— Jäi tosi siisti fiilis, ja supersiistiä, että oli näin paljon ihmisiä mukana, joukkoa alas johdattanut POW-lähettiläs Merle Soppela sanaili.

— Hyvä, että järjestetään erilaisia kevyempiä tempauksia, vaikka ilmastonmuutos onkin vakava ja surullinen asia. Jos tällaisten tapahtumien kautta saa ihmisiä mukaan toimimaan, niin tietoisuus kasvaa ja entistä useampi tekee asioita paremmin.

Ilmastomarssilta pääsi siirtymään luontevasti Pyhän vartijan, Huttu-Ukon patsaan huputukseen Tajukankaalle.

— Kun 1950-luvulla Yle rakensi tunturin päälle ensimmäistä radiomastoaan, masto ei tahtonut pysyä pystyssä tuulen ulvoessa ja kuuluvuskin oli huono. Eräs paikallinen asukas sitten oivalsi, ettei Huttu-Ukolta oltu kysytty mastoon lupaa. Ylen silloinen johtaja Eino S. Repo sitten keksi, että Huttu-Ukolle on annettava oma televisio. Lähetin upotettiin keskelle Huttujärveä ja sen jälkeen masto on pysynyt pystyssä, viikonlopun juontotehtävistä vastannut Ski Sport Finlandin viestintäpäällikkö Mikko Suursalmi tiesi kertoa ennen kuin POW Finlandin Niklas Kaskeala sai kunnian lakittaa patsaan.

POW Finlandin puheenjohtaja Niklas Kaskeala huputti Huttu-Ukko patsaan.

Iltapäivän banked slalomissa kilpailtiin vaihtelevalla vakavuudella ikään, välineisiin ja sukupuoleen katsomatta ja esimerkiksi suksisarjan voiton ratkaisi kilpailijan itsensä mukaan nimenomaan kilpailuasun, siis pelkkien hiihtohousujen, tuoma etu.

— Näköjään ne sukset kääntyivät myös lumilaudoille tehdyllä radalla. Kyllä voiton avain silti oli aero- ja biodynaamisuus. Enkä muista, että Pyhällä olisi ollut ikinä näin upeaa säätä vappuna, voittaja Pasi Vierelä kommentoi palkintojenjaon jälkeen.

Mainittakoon kuitenkin, että kilpailun taso oli ainakin paperilla erittäin laadukas, sillä esimerkiksi miesten lautasarjan voitti vielä muutama vuosi sitten Sotshin olympialaisissa boardercrossissa kilpaillut Jussi Taka.

Auringon pehmittämistä rinteistä pääsi kätevästi siirtymään after skihin Calle-talon terassille, jossa auringonpaisteen ja virvokkeiden lisäksi nautittiin myös Last Chancen musisoinnista. Railakkaiden aftereiden jälkeen huomattava osa juhlakansasta valitsi akkujen lataamisen ennen illan pippaloita, mutta kuulopuheiden mukaan aftereiden aftereita vietettiin myös Sportbarin alkuillan karaokessa.

Illan musiikkitarjonnasta vastasi Coloradon puolella bilebändi Jysäri ja Callessa myöskin enemmän tai vähemmän bilebändien kategoriaan uppoava Iskuporakone.

Jysärin ohjelmisto koostui vähemmän yllättäen pitkälti ysärikappaleiden erilaisista versioista ja potpureista. Kuultiinpa Coloradossa pätkiä muun muassa Backstreet Boysilta, E-Typelta, Eiffel 65:lta ja Britney Spearsilta sekä kokonaisia kipaleita esimerkiksi Raptorilta ja Aqualta.

Eräskin tanssilattialta keikan loppupuolella löytynyt herra myönsi suoraan ysärimusiikilla olevan yllättävän paikka hänen sydämessään, joten paikkansa Jysärilläkin varmasti viikonlopun ohjelmistossa oli.

Callen puolella Iskuporakone laittoi ihmiset tanssimaan pöydillä ja viritti yleisön raikuvaan yhteislauluun Neil Youngin Keep on Rockin’ in the Free Worldin tahtiin. Hyvin näytti yleisöön uppoavan myös muun muassa myös Leevi & The Leavingsin ja CCR:n kappaleet.

— Oli muuten taitavia soittajia. Vähän odotin kyllä, että tuollaisella nimellä oleva bändi olisi vetänyt Hurriganesilta esimerkiksi Get Onin sekä Tallahassee Lassien, ja rumpali olisi ollut solistina, kommentoitiin yleisön takarivin edustajan toimesta soiton tauottua.

Jos lauantaina ei ollut tiiraillut säätiedotuksia seuraavalle päivälle, saattoi sunnuntaiaamuna hieraista silmiään muutamaan ylimääräiseen otteeseen katsoessaan ulos ikkunasta. Sen verran talviselta ulkona nimittäin näytti.

Tuuli ja tuisku eivät kuitenkaan latistaneet tunnelmaa, vaan Express-hissi kuljetti juhlakansaa Pohjoisrinteiden suojaisalle ala-asemalle, jossa otettiin mittaa lätäkön ylityksessä mahdollisimman lyhyillä vauhdeilla sekä raastavassa hakkuroikunnassa.

Kovimmat roikkujat tulivat tekemään suorituksensa suoraan paljun puolelta ja lämpimät lihakset siivittivät monen nuoren kokelaan suoritusta todennäköisiin henkilökohtaisiin ennätyslukemiin. Myös naisten sarjassa nähtiin useampi kahden minuutin ylitys, jota voi pitää kovana suorituksena vaikkei suorituspäivä olisikaan vappuaatto.

— Fiilistelin vaan taustalla soinutta J. Karjalaista ja ajattelin että kyllä h*lvetti pystyn pitämään kiinni vielä hetken, kyseisen sarjan voittaja kertoi reportterille suorituksensa jälkeen.

Vesialtaan yli tultiin mahdollisimman lyhytvauhtisten suoritusten lisäksi myös yhdellä suksella, takaperin, bikineissä tai muuten vaan vähissä pukeissa ja esimerkiksi toista henkilöä reppuselässä kantaen.

Toki monet suoritukset myös päättyivät tyylikkääseen sukellukseen keskelle allasta tai vauhtien hiipumiseen aivan kalkkiviivoilla. Pelkosenniemen VPK onneksi auttoi tarpeen mukaan välineet ja epäonniset laskijat ylös altaasta.

Epävakaasta säästä huolimatta Wurstin terassille ja pihalle oli kerääntynyt runsas joukko katsojia, ja ilmassa olikin lähes suuren urheilujuhlan tuntua. Eräänkin lumilautailijan suoritus päättyi komeaan kaatumiseen heti ensimetreillä.

— Moneen sekuntiin allas ei tuntunut kauhean kylmältä, mutta kun sieltä ei päässyt ylös niin se alkoi tuntumaan pikkuhiljaa paljon kurjemmalta ja kylmemmältä. Mutta koska elämme iloisia vapun aikoja, uskon että tämä koettelemus nosti yleistä vapputunnelmaa kohti kattoa.

Hävettikö?

— Ei missään nimessä. En itseasiassa edes tiedä mitä se tarkoittaa.

Onneksi palju ja sauna tarjosivat lämmikettä uimareissuille päätyneille laskijoille, ettei vilu päässyt iskemään lujempaa kuin oli välttämätöntä.

— Nyt oli parempia suorituksia kuin viime vuonna, kun ihmiset heittäytyivät laskuihin haastekisassa. Oma kohokohta oli, kun melkein näin tissit, mutta onhan se aina hauskaa, kun joku kaatuu vesiesteeseen, kertoi kilpailun toimitsija tuntemuksiaan kilpailun tauottua.

Vappuaaton kohokohta oli Don Johnson Big Bandin keikka Coloradossa. Aivan täynnä ollut baari syttyi yleisöineen kuvainnollisiin liekkeihin viimeistään keikan puolivälissä Beastie Boysilta lainatun Sabotagen aikana. Keikkaa katsoessa oli vaikea käsittää, että DJBB:n ensimmäisestä levystä on jo 14 vuotta aikaa. Minkäänlaisesta rutinoitumisesta kun ei ollut ilmassa merkkiäkään. Kuten eräs pitkän linjan Pyhän kävijä kommentoi seuraavana päivänä:

— En kyllä ole nähnyt tuollaista ikinä ennen meininkiä Pyhän keikoilla.
Tanssijalat vipattivat ja vanhojen hittien mukana hoilattiin täyttä kurkkua, kun vapun bailaukset saivat arvoisensa lopetuksen Sabotagen lisäksi muun muassa hittibiisien One MC, One Delayn ja Running Manin tahtiin. Kuultiinpa yhtyeeltä myös muutamia ennenjulkaisemattomia kappaleita tulevalta albumilta.

— Aivan mahtava keikka, mahtava tunnelma ja mahtava yleisö. Upeasti bändi on säilyttänyt energiansa vuosien aikana. Normaalisti tämänkin bändin on vain nähnyt festivaaleilla jostain kaukaa, eikä ihan tästä muutaman metrin päästä, tiivisti toinen kuulija tuntemuksensa heti encoren päätyttyä.

Päivän after skit pidettiin sään takia tiukasti sisätiloissa, mutta ainakin Callessa sopu antoi sijaa, eikä kenenkään vapputunnelma näyttänyt menneen pilalle sään takia.

Maanantaina laskukausi laitettiin pakettiin vielä todella talvisissa olosuhteissa. Rinteiden vierustoilta löytyi vielä pehmeää sekä tuoretta lunta laskettavaksi halukkaille ja PyhäWurstin hyväntekeväisyysbrunssilla sai mahansa täyteen tukien samalla Pelkosenniemen lapsi- ja nuorisotyötä. Edellispäivän tavoin palju oli myös lämpimänä, eikä uimapukupakkoakaan ollut.


Huipun tuulisesta säästä huolimatta moni laskija sai päättää kautensa hymyssä suin. Eräs hissinousija tiivisti varmasti monen muunkin tuntemukset toukokuun ensimmäisenä päivänä:

"Tuntuuhan tämä hieman oudolta lopettaa kautta, kun ympärillä on niin paljon lunta. Onneksi kohta tulee jo uusi talvi."

Teksti ja kuvat: Iiro Kerkelä