Viisi päiväretkivinkkiä uudelle Pyhänkävijälle

Teksti ja kuvat: Heta Leinonen

Tunturifiilis-artikkeli on jatkoa viime kesänä julkaistulle Pyhän kesä lapsiperheen silmin -artikkelille.

Toinen kesä Pyhällä ja moni asia oli toisin. Perheemme, johon kuuluu 3- ja 6-vuotiaat tytöt, äiti ja isä, varasi tänä kesänä enemmän aikaa Lapissa verraten kesään 2019. Vietimme kaikkiaan 24 päivää napapiirillä ja pääosin sen yläpuolella. Käytännössä tämä tarkoitti useampia päiviä retkillä, vaihtelevammissa säissä ja laajemmalla reviirillä. Tässä blogissa kerron viisi suosikkipäiväretkikohdettamme, joihin palasimme ja palaamme kerta toisensa jälkeen.

1. Isokuru ja Pyhänkasteenlampi ja -putous,
Pyhä-Luoston kansallispuisto


Suomen vanhimman kansallispuiston, Sodankylän, Pelkosenniemen ja Kemijärven alueella sijaitsevan Pyhä-Luoston kansallispuiston selkäranka on 35 km pitkä Suomen eteläisimpien suurtunturien jono. Jono on jäänne yhdestä maapallon vanhimmista vuoristoista, joka rapautuu ja madaltuu kaiken aikaa. (Miljoonan vuoden kuluttua, tulevien jääkausien jälkeen ei Pyhä-Luoston tuntureista ole ehkä enää jäljellä mitään!) Nyt tunturijono erottuu selkeästi alavasta ympäristöstään; laajoista ikimetsistä ja aapasoista. Pyhätunturin luontokeskuksesta Naavasta saa paitsi tietoa kansallispuiston luonnosta myös retkeilyopastusta kaikille puiston reiteille. Testasimme kansallispuiston puitteet päiväretkeilyyn ja polkujuoksuun, monipuolisen polkuverkoston päivätupineen ja laavuineen.

Pyhätunturin erikoisuutena ovat rakat, jyrkät rinteet ja huippuja erottavat syvät kurut. Yksi suosikkikuruistamme ja -päiväretkikohteistamme on Suomen syvin kuru Isokuru, joka on noin 220 metriä syvä rotko, viilto tunturiselänteessä. Sen molemmilla reunoilla nousevat jylhinä rakan peittämät rinteet. Isokurun perällä rinteet ovat paikoin täysin pystysuoria, kymmeniä metrejä korkeita kallioseinämiä. Alue ympärivuorista rajoitusvyöhykettä. Kesällä tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että polulta poistuminen on kielletty paitsi kivivyöryvaaran vuoksi myös erittäin kulumisherkän kasvillisuuden ja muinaisjäännösten suojelemiseksi.

Kuljimme ensin hotelli Pyhätunturilta lastenvaunuillekin sopivaa reittiä männikön halki Isokurun kodalle. Matkan varrelle kaatuneet kelot eli maapuut ovat suurimmalta osaltaan Mauri-myrskyn kellistämiä. Rajuilma riehui Maurin päivänä 22.9.1982 ja kaatoi muutamassa tunnissa noin kolme miljoonaa kuutiometriä metsää. Lapsille tarina puita kaataneesta Maurista jäi mieleen, ja siitä juteltiin poikkeuksetta päiväretkillä.

Isokurun kodalta laskeuduimme portaat ja kävelimme 1,5 km osin pitkostettua polkua Pyhänkasteenputoukselle. (Putouksen nimi juontaa juurensa pappi Esaias Fellmaniin, joka kastoi putouksella alueen asukkaita kristinuskoon vuonna 1648.) Tästä päiväretkemme jatkui samaa reittiä takaisin, sillä Pyhänkasteenputouksen ja Uhriharjun näköalatasanteen välinen reitinosa oli suljettu kokonaan Uhriharjun porrasremontin takia kesän 2020. Portaiden valmistuttua 10 kilometrin mittaisen Karhunjuomalammen rengasreitin, jonka varrella Isokuru ja Pyhänkasteenlampi ja -putous ovat, pääsee jälleen kulkemaan ympäri.

2. Tunturiaavan luontopolku,
Pyhä-Luoston kansallispuisto


Lähdimme jälleen hotelli Pyhätunturilta männikön halki, nyt kohti Tiaislaavua ja Tunturiaavan luontopolun 7 kilometrin mittaista rengasreittiä. Matkalla kohti ensimmäistä taukoa ja Tiaislaavun levähdys- ja tulistelupaikkaa on useita vaikuttavia kymmenien metrien läpimittaisia syviä ”kuolleen jään” kuoppia eli suppia. Niistä ja muista alueen luonnonilmiöistä voi lukea läpi reitin polun varrella olevista tauluista.

Hieman ennen Tiaislaavua alkavat pitkospuut, jotka johtavat läpi reitin kosteiden paikkojen yli. Vaikuttavin osuus reitillä on Tiaislaavulta lintutornille ja sieltä edelleen pitkosten toiseen päähän. Lintutornin korkeuksista voi ihailla sekä Tunturiaapaa että tunturijonoa – kuten me eräänä aamupäivänä kuurottaista sadetta pidellen ja eväitä syöden. Viimeinen ja kolmas taukopaikka reitillä on Isokurun kota, josta matka jatkuu männikön halki lähtöpisteeseen hotelli Pyhätunturille.

3. Aittakuru,
Pyhä-Luoston kansallispuisto


Hotelli Pyhätunturilta lähtee kolmas suosikkireittimme kohti Aittakurua, joka sijaitsee aivan Pyhä-Luoston kansallispuiston tuntumassa. Aittakuru oli kesällä 2020 erityisen pysäyttävä ja luonnon voimista muistuttava kokemus kevään lumivyöryissä merkittäviä vahinkoja käsineen ulkoilmalavan vuoksi.

Nelisen kilometriä pitkän reitin ensimmäisen pysähdyksen voi tehdä heti alkumatkasta Tajukankaan kodalla. Pihapiirissä tulistelua seuraa Matti Hulkon 2016 veistämä Huttu-Ukko, Pyhätunturin suojelija. Tajukankaalta matka jatkuu alas kuruun rakkakivikkojen ja maapuiden ohi vaihtelevassa ja mielenkiintoisessa maastossa. Lopulta pitkospuut ja hyvä ohjeistus vievät Aittakuruun. Paluumatkan voi tehdä esimerkiksi palaamalla omia jälkiä takaisin tauon jälkeen.

4. Koppelopolku,
Sompion luonnonpuisto


Sompion luonnonpuisto sijaitsee Sodankylässä Urho Kekkosen kansallispuiston kainalossa ja noin kahden tunnin ajomatkan päässä Pyhätunturilta kohti Ivaloa. Suosikkiretkikohteemme Sompion luonnonpuistossa oli kolmen kilometrin mittainen Koppelopolku, joka kiertää loivasti ja helppokulkuisesti Pikku Tankavaaran alarinteillä. Noin kahden kilometrin jälkeen pidimme tulipaikalla evästauon. Vaihtoehtoisia reittejä Koppelolle ovat yhden kilometrin mittainen lastenvaunuillakin kierrettävä Urpiainen ja kuuden kilometrin Kuukkeli, joka nousee Pikku Tankavaaran laelle.

Mieleenpainuvinta ja jännittävintä retkessä oli sekä uskomaton määrä muurahaisia että jatkosodan aikaiset linnoitteet ja korsut ja niistä kertovat kohdetaulut reitin varrella. Rakennelmien varalta tuli olla varovainen, pysyä polulla ja olla kiipeämättä pääosin maan alla olevien lähes 80 vuotta vanhojen rakenteiden päälle

5. Könkäänsaaren luontopolku ja Kielosaaren Kasvi- ja sienipolku,
Napapiirin retkeilyalue


Matkalla Rovaniemeltä Pyhälle tai päinvastoin kannattaa pysähtyä päiväretkelle Napapiirin retkeilyalueelle, jossa on lukuisia lyhyitä ja helppokulkuisia merkittyjä reittejä runsaine opastauluineen. Suosikkimme, Könkäänsaaren luontopolku ja Kielosaaren Kasvi- ja sienipolku, lähtevät Vaattunkikönkään pysäköintialueelta. Reittien kiertäminen samalla reissulla onnistuu mutkitta, sillä matkaa kertyy yhteensä vajaa kaksi kilometriä.

Parasta retkessä on luonnontilainen ja rehevä Raudanjokivarsi komeine koskineen. Kuljettaessa sekä Könkäänsaaren luontopolku ja Kielosaaren Kasvi- ja sienipolku koski ylitetään jopa neljä kertaa kahdesta eri kohdasta. Retken toinen kohokohta on evästauko Könkäänsaaren laavupihalla, jossa lapset voivat aarrekartan avulla etsiä Kurre Könkäänsaaren aarteita.

Kesällä 2020 myös moni muu oli löytänyt Lapin lumon ja ihmisiä oli paikoittain enemmän kuin vuosi sitten. Ruuhkiin, jonotukseen tai tungokseen emme silti Lapin luonnossa törmänneet. Oli erityisen mukava huomata, että retkeilyn kirjoittamaton sääntö vastaantulijan tervehtimisestä, oli poikkeuksetta hallussa jokaisella vastaantulijalla.

Paitsi ihmiset myös hyttyset olivat tänä kesänä tiheämmässä. Pärjäsimme kuitenkin hyttysvoiteella ja -suihkeella, muut karkottimet jäivät reissussa käyttämättä. Sen sijaan laadukas, hyttysverkollinen kantorinkka tai muu vastaava (nukkuvan) lapsen kantamiseen oli kovassa käytössä ja suositeltava investointi retkeilevälle perheelle.

Lapin kahdeksasta vuodenajasta keskiyönauringon ajan vaihtuessa sadonkorjuuseen huomasimme vaikutuksen unentarpeeseen ja aktiivisuuteen: nukuimme enemmän ja päiväretket olivat lyhyempiä. Tästä syystä päiväretkeilyn kultakausi ajoittui lomamme alkuun. Päiväretkien mittaan loman lopulla vaikutti erityisesti se, että mustikat kypsyivät yhdessä yössä. Niiden poimiminen meni usein päiväohjelmassamme etusijalle. Saimme todeta useaan otteeseen, että suunnitelmallisuuden (kuten eväiden riittävyyden) ja joustavuuden tasapaino onkin yksi keskeisimmistä onnistuneen päiväretken elementeistä.

Tomi Turunen