Villiyrtit: virtaa ja vitamiineja lähiluonnosta

Piruliina-lautailuporukan Pauliina Toivanen ja Aino Huotari kertovat innostuksestaan villiyrtteihin, vinkkejä niiden keräämiseen ja käyttöön sekä lempivilliyrttireseptinsä retkelle.

Piruliinan iloiset kasvot ovat tuttuja Pyhällä niin rinteessä kuin sen ulkopuolellakin. Naisilla tuntuu olevan aina energiaa ja intoa ripauksen enemmän kuin monella muulla: Laskemista, tapahtumien järjestämistä, laskuleffakuvausta, valmentamista, kirjan kirjoittamista, valokuvausta ja ympäristöaktivismia. Liekö ravinnossa jotain?

Pauliina Toivanen ja Aino Huotari ovat olleet mukana perustamassa Piruliinan lisäksi Helsinki Wildfoodsia, joka haluaa edistää hyvinvointia ja ekologisuutta kotimaisten villiyrttien, luonnon ja sen antimien kautta. Yritys valmistaa myös tuotteita villiyrteistä ja järjestää villiruokaretkiä luontoon. Pauliina on yrityksen viestintäpäällikkö ja Aino valokuvaaja sekä vastuullisuuspäällikkö.

Helsinki Wildfoodsilta ilmestyi keväällä ensimmäinen kirja: Villiyrtit - hyvinvointia kotikulmilta, joka avaa rennosti ja helposti lähestyttävästi kotimaisten villiyrttien, superfoodien ja rohtojen maailmaa. Kirjassa esitellään villiyrttejä ja niiden käyttötarkoituksia, neuvotaan etsimisessä ja keräämisessä sekä annetaan helppoja villiyrttireseptejä. 

Helsinki Wildfoods

Villiyrtit-kirja tarjoaa mielenkiintoisen uuden, tai jo unohdetun, näkökulman kaikille luonnosta kiinnostuneille; retket ja seikkailut saavat uuden ulottuvuuden, kun luonnosta osaa poimia syötävää ja löytää uusia makuja sekä hyötykasveja. Urbaanin ihmisen primitiivien sukulainen, metsästäjä-keräilijä, herää helposti, jos onnistuu itse keräämään ruokansa ja kokkauksesta tulee myös mielenkiintoisempaa! 

Heränneet vaistot ja taidot saavat retkeilijän katsomaan maastoa uudella tavalla; maukkaita mahdollisuuksia ja pieniä aarteita näkyy yhtäkkiä joka puolella. Villiyrtteihin perehtymisen jälkeen jopa oman takapihan voi nähdä uudessa valossa!

Pauliina kertoo, miten innostus villiyrtteihin lähti liikkeelle ja eteni aina kirjaan asti:

Oikeastaan siitä ravintopuolesta se lähti. Kuten Piruliinan nimikin vihjaa, olimme aikoinaan aivan villeinä superfoodeista, kuten spirulinasta. Tilasimme aina kevään pitkille laskureissuillekin mukaan kunnon perhesäkit superfoodeja. Kun kävin kolmisen vuotta sitten villiyrttikurssilla, hoksasin, että kaikki superfoodit ovat koko ajan kasvaneet kirjaimellisesti minun jalkojen alla. 

Villiyrteissä yhdistyi oikeastaan kaikki ravintobuumit: villiyrtit ovat lähellä kasvanutta ilmastoystävällistä kasvisruokaa. Aloimme järjestää biologi ja hyvinvointivalmentaja Anna Nymanin kanssa villiyrttikursseja Helsingin seudulla. Paljon matkustelleina ajattelimme järjestävämme niitä erityisesti Helsingin turisteille, mutta pian huomasimme, että eivät kaupunkilaisetkaan tienneet, millainen ilmainen kasvisruokabuffet, apteekki, kuntosali ja meditointistudio heidän lähiojassaan piileskeli.

Kirjan halusimme tehdä erityisesti kaupunkilaisille ja kertoa heille, että ihmedieetin ja ratkaisun kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin voi löytää helposti omasta lähiluonnostaan. Villiyrttiharrastus on niin paljon muutakin kuin maukkaita luonnon vihanneksia ja villiruualla kokkailua. Se on meille ennen kaikkea holistinen hyvinvointiharrastus, jossa yhdistyvät kaikki terveyden tukipilarit – ravinto, liikunta ja rentoutuminen. Luonnon epätasaisessa maastossa on helppo harrastaa toiminnallista liikuntaa ja rauhoittua. Tutkimusten mukaan vain viisi minuuttia vihreän luontomaiseman katselua laskee jo verenpainetta ja stressitasoja. Jo kymmenen vuotta sitten, ennen superfood-buumia, innostuin luonnonkosmetiikasta, ja villiyrteistä löytyy paljon aineksia myös luonnolliseen kauneudenhoitoon.

Naiset ovat vieneet villiruokakokeilut myös pidemmälle kuin vain lisäaineeksi.

Syksyllä 2015 päätimme kokeilla elää pidemmän ajanjakson pelkällä villiruoalla.  Halusimme koettaa elää mahdollisimman omavaraisesti ja samalla päästä ensimmäistä kertaa elämässämme surffaamaan Itämeressä, joten asuimme puolitoista kuukautta sähköttömässä mökissä Porissa ja söimme pääasiassa villiyrttejä, marjoja ja muutaman kerran myös kalaa.

Pauliinan vinkkejä villiyrttien maailmaan:

  1. Helpoin tapa aloittaa villiyrttien käyttö on maustaa niillä suosikkiruokiaan.
  2. Toisiksi helpoin tapa on valmistaa joko tuoreista tai kuivatuista villiyrteistä teetä. Poimulehtitee on erityisesti naisten suosikki ja kansantarujen mukaan se tasapainottaa kaikenikäisten naisten hormonitoimintaa.
  3. Retkellä (ja kaupungissakin) kannattaa pitää taskussa pientä paperikassia tai suodatinpussia, johon voi tarvittaessa nappailla matkan varrelta yrttejä, marjoja ja sieniä.
  4. Villiruuan käytössä vain taivas on rajana. Monet villivihannekset, kuten voikukka, vuohenputki, nokkonen, piharatamo ja poimulehti sopivat esimerkiksi pinaatin korvikkeeksi erilaisiin resepteihin.
  5. Syväkyykyssä villien marjojen, sienien, yrttien ja vihannesten keräily on toiminnallista kehonpainotreeniä, joka avaa pitkillä vaelluksilla koetuksille joutuvia lonkkia ja venyttää myös jumiutuneita pohjelihaksia
  6. Urheilijan suosikkiyrtti on ehdottomasti nokkonen. Nokkonen sisältää runsaasti mm. rautaa, kalsiumia ja C-vitamiinia ja on hyväksi nivelille ja luille. Kanadalaiset alkuperäiskansat ovat käyttäneet nokkospiiskaa nyrjähdysten parantamiseen. Myös kotimainen koivunmahla on mitä parhain urheilujuoma, joka sisältää vitamiineja ja hivenaineita helposti imeytyvässä muodossa – se nesteyttää, mutta vilkastuttaa myös aineenvaihduntaa.
  7. Kerää vain ehjiä kasveja, jotka varmasti tunnistat. Luonnonpuistoissa on jonkin verran rajoituksia jokamiehenoikeuksissa, joten muistathan tarkistaa ohjeistukset ennen retkelle lähtöä. Kerää vastuullisesti pieniä määriä ja jätä kasvustoa myös seuraavalle kasvukaudelle. Älä riivi tai revi kasvien juuria. Kerää niin sanotusti koiranhihnan päästä polusta.
  8. Suurin osa villikasveista sopii myös ulkoiseen käyttöön. Aamukasteinen poimulehti on kuin kasvoveteen dipattu vanulappu, ja on reissunaisen helpoin kauneusniksi. Kansanperinteen mukaan poimulehtien kastepisaroissa alasti juoksentelu takasi ikuisen nuoruuden ja kauneuden. Nokkosten ryöppäysvesi sopii hiushuuhteeksi tai kasvovedeksi. Kaljuuntuva voi omalla vastuullaan koettaa saada hiukset kasvamaan takaisin laittamalla tuoreita nokkosia piponsa alle. Siankärsämönkukilla voi tuputella kasvojaan saunan lämmössä ja maitohormista saa tehtyä vastan, jos ei ole saanut maanomistajalta lupaa koivuvastan keruuseen. Siankärsämönlehtien lisäksi piharatamolla voi hoivata hiertymiä ja pieniä ja haavoja.

Pauliinan ja Ainon suosikkivilliyrttireseptit retkelle

Kirjan reseptit on suunnittelut Nick Victorzon

Siankärsämö-muikkuleipä

Siankärsämö on helppo tunnistaa ja se sopii hyvin myös maustamaan riistaa tai muita villikaloja nuotiolle ihana pippurisen makunsa takia. Viikingit käyttivät kasvia myös  tyrehdyttämään verenvuotoa. Retkeilijä voi siis paikkailla sillä pikkuhaavoja tai hiertymiä!

  • Jälkiuuniruisleipää
  • Maustamatonta tuorejuustoa
  • Savumuikkuja (esim.säilyke)
  • Yrttisuolaa
  • Tuoretta tai kuivattua siankärsämöä
  • (kevyesti paistettuja kanttarelleja ja sipulia)

Paahda leivät nuotiolla. Voitele tuorejuustolla, asettele sienet ja muikut ja mausta yrttisuolalla. Viimeistele siankärsämöllä.

Testaajien kommentit: Suosikki! Siankärsämön maku oli miellyttävän pippurinen voimakkaan makuisten muikkujen kanssa. Siankärsämö oli todella helppo löytää ja tunnistaa.

Grillattua avomaakurkkua ja mesiangervodippiä

(Neljälle henkilölle)

Mesiangervosta voi valmista myös teetä, jota voi käyttää aspiriinin korvikkeena, jos ilta on venynyt Calle-talolla liian pitkäksi. Piruliina on kasvisruokapainotteinen joukkue, joten mieluummin grillailemme kurkkua kuin makkaraa, kermana käytämme kaurakermaa.

  • 2 dl kermaa (kaurakermaa esim. Aito)
  • 1/2 dl mesiangervonlehtiä
  • Suolaa
  • 4 avomaankurkkua

Kaada kerma kattilaan. Lisää mesiangervonlehdet ja lämmitä miedolla lämmöllä, jolloin lehdistä irtoaa enemmän makua. Jäähdytä ja siivilöi seos tai nostele lehdet lusikalla pois. Vatkaa kuohkeaksi ja lisää vähän suolaa. Nauti kevyesti nuotiolla grillattujen avomaakurkkupalojen kanssa.

Testaajien kommentit: Mesiangervon tunnistaminen oli helppoa ja se löytyi nopeasti kasvamassa joen rannalla. Dipin maku oli hyvin mieto, mutta miellyttävä.  Kaurakerma ei enää kuohkeentunut lämmittämisen jälkeen villistä vatkaamisesta huolimatta. Grillatut avomaankurkut olivat hauska uusi kokemus. Nuotiolta irtosi kivasti makua mietoihin kurkkuihin. 

Korvasieni-bruchetta kuusenkerkillä

(Neljälle henkilölle)

Korvasieniä saa säilykkeenä myös, mutta toisaalta tähän kävisi mainiosti monet muutkin sienet. Perinteisen kerman tilalta voi käyttää kaurakermaa. Kuusenkerkkiä voi poimia vain alkukesästä, mutta ne voi korvata myös ketunleivillä tai suolaheinällä. Kuusenkerkkien poimimiseen tarvitsee myös maanomistajan luvan.

  • 1 dl korvasieniä tai muita sieniä reilu pari desiä
  • 2 valkosipulinkynttä
  • 1 rkl voita
  • 1 dl kermaa / kaurakermaa
  • Suolaa
  • Kourallinen kuusenkerkkiä
  • 4 viipaletta vaaleaa leipää

Ryöppää eli keitä korvasienet kahteen kertaan runsaassa vedessä vähintään 5 minuuttia ja huuhtele kunnolla molempien keittokertojen jälkeen.

Hienonna valkosipulit ja kuullota niitä voissa. Lisää keitetyt korvasienet. Jatka kuulottamista ja lisää kerma. Anna hautua miedolla lämmöllä, kunnes kastike sakeutuu. Mausta suolalla ja lisää tuoreet hienonnetut kuusenkerkät.

Paahda leivät nuotiolla rapeaksi. Laita sienikastiketta viipaleiden päälle ja koristele vielä kuusenkerkillä.

Testaajien kommentit: Korvasienien tilalta käytettiin haperoita, koska korvasienien aika oli jo ohi kuten myös kuusenkerkkien, mutta niitä oli onneksi pakkasessa. Leivät toimivat hyvin. Vaalea hapanjuurileipä sopi mietojen sienien kanssa loistavasti ja kuusenkerkät piristivät kermaista makua mukavasti happamuudellaan ja omalaatuisella maullaan.

Marja-vispispelttimanna koivusokerilla

(Neljälle henkilölle)

Tähän voi kerätä mitä tahansa satokauden marjoja retkeltä. Spelttimanna sopii niin jälkkäriksi, iltapalaksi kuin aamupalaksikin. Koivusokeri on kiva valinta, sillä se on hyväksi hampaille ja valmistetaan ekologisesti puutalouden sivuvirrasta. Siinä on myös 40% vähemmän kaloreita kuin normisokerissa, ja sen lisäksi xylitol on vielä suomalainen luonnontuote. Speltti on suomalainen vehnän alkuperäislajike ja siinä on huomattavasti vähemmän gluteenia ja enemmän kuitua kuin perusvehnässä.

  • 5 dl vettä
  • 5 dl marjoja (puolukka)
  • 1 dl koivusokeria
  • 1,3 dl spelttimannaa

Keitä marjoja kattilassa kiehuvassa vedessä pari minuuttia. Lisää joukkoon koivusokeri ja spelttimanna koko ajan sekoittaen. Anna hautua pari minuuttia koko ajan sekoittaen. Kaada puuroseos toiseen kulhoon. Jäähdytä mannaa vispaamalla, kunnes puuro on mukavan kuohkeaa.

Testaajien kommentit: Suosikki! Puolukka oli testihetkellä poimintakypsää ja pääsimme siis testaamaan speltti- ja koivusokeriversiota perinteisestä lappapuurosta. Puuron valmistus oli helppoa, kunhan jaksoi vispata. Kannattaa muistaa ottaa vispilä mukaan! Puolukan voimakas maku peitti allensa speltin ja koivusokerin miedommat vivahteet, mutta tiesi ainakin syövänsä täysin kotimaista ja terveellisempää versiota. Mannapuuro toimi todella hyvin jälkiruokana ja lapsuuden lappapuurokokemukset nousivat mieleen!

Gin and tonic gone wild

Tämä on meidän drikki suosikki! Helppo valmistaa myös eräolosuhteissa kuksaan.  Napue-gini on muuten maustettu valmiiksi jo villiyrteillä, kuten mesiangervolla, koivulla, väinönputkella ja kurjenmiekalla sekä villimarjoilla, kuten karpaloilla, tyrnillä ja katajanmarjalla.

  • 3-6 Pehmeää siankärsämön nuorta lehteä
  • 4 cl giniä
  • 12 cl tonicvettä
  • 2 rkl puolukoita
  • (jääpaloja)

Hierrä siankärsämönlehtiä kuksan pohjalla kuten morttelissa. Lisää gini, tonicvesi,  puolukat ja siankärsämö. Sekoita ja koristele muutamalla kokonaisella siankärsämönlehdellä.

Testi: Retkelle luksusta! Helppo, tyylikäs, maukas ja täysin kotimainen versio on piristävä ja parempi vaihtoehto perinteiselle GT:lle.

Pauliina Toivanen

Retkeily- ja outdoor-toimittaja
Helsinki Wildfoodsin viestintäpäällikkö.
Lumilautailija
Luonnollisen liikunnan valmentaja.


Aino Huotari

Valokuvaaja
Helsinki Wildfoodsin vastuullisuuspäällikkö
Lumilautailija
Ilmastoaktiivi - POW-lähettiläs

Helsinki Wildfoods

Huomioithan, että luonnonsuojelualueilta, kuten Pyhä-Luoston kansallispuistoista ei saa kerätä kasveja, vaikka kansallispuistossa sienien ja marjojen kerääminen on sallittua.
Huomioi myös Metsähallituksen julkaisu: Jokamiehenoikeus luonnonvaraisten kasvien ja villiruoan keräilyssä

Metsa.fi

Teksti: Miikka Hast
Kuvat: Jani Kärppä
Kota Collective