Pyhä Winter Unplugged yllätti, ihastutti ja yhdisti

Torstaina Revontulikappelissa käynnistynyt Winter Unplugged päättyi Jaakko Laitinen & Väärä rahan johdattamiin yhteislauluihin varhain sunnuntaiaamuna.

Tuskin oli kaikilta vielä unihiekat huuhtoutuneet silmistä, kun Jaakko Laitinen & Väärä raha käynnistivät Winter Unpluggedin perjantain Pyhätunturin huipulla ravintola Tsokassa.

— Tuli hieman alppifiilis, kun jengi oli heti mukana alusta alkaen. Aivan loistava yllätys!, kommentointiin eturivin pöydästä balkanilaisia rytmejä, jotka saivat mahtavasta säästä nauttineen yleisön taputtamaan innokkaasti tahtia kappaleiden aikana.

Iltapäivä jatkui Kalevauvan yllätyskeikalla Pyhä Wurstissa, missä vauva.fi-foorumilta lainatuista kappaleista valikoitui soittoon vähimmän räävittömimmät.

Iltapäivä huipentui after skihin, jossa laskettelumonot jalassa lavalle kiivenneen Lenni-Kalle Taipaleen lisäksi täpötäyttä ja riehakasta Calle-taloa viihdyttivät muun muassa Kari Peitsamo ja Heikki Silvennoinen.

— Woohoo! Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki. Ei parempaa voisi olla, arvioivat lavalla ja sen edustalla joranneet kuulijat.

Perjantai-ilta käynnistyi Coloradossa posetiivarikaraokella, Kummelista tutun Mauno Ahosen lama-ajan huumorilla sekä Kari Peitsamon esityksellä, joka sai useat pariskunnat tanssilattialle. Olipa joukossa jopa yksi kymmenvuotishääpäiväänsä viettänyt pari.

— Kyllähän tuossa jonkinlainen yhteys syntyi. Vanhat kappaleet peitsamolaiseen tapaan esitettyinä jäivät mieleen, merkkipäiväänsä viettänyt pari kommentoi runsaasti yleisön kanssa sanailleen Peitsamon keikkaa.

Iltakeikkojen putkea jatkoivat Kalevauva, Osmo Ikonen sekä jälleen kerran Jaakko Laitinen & Väärä raha.

Baarin puolella esiintynyt Tilhet, pajut ja muut soitti lauantaina täydelle salille ja näytti saaneen ravisteltua torstaina ehkä hieman vaivanneen WUP-kohmeuden jäsenistään yön aikana.

— Keikka sai aikaan hyvään ja toiveikkaan fiiliksen, tiivisti eräs kuulija varmasti monen muunkin tuntemukset.

Yhtye esiintyi jo viime kesänä Unpluggedissa, joten folk-henkistä ja maanläheistä poppia soittava yhtye tiesi mihin olivat tulossa.

— Mieletöntä kun saa soittaa ihmisille, jotka ovat tulleet kuuntelemaan musiikkia. Täällä on myös sellainen henki, että koko ajan jossain tapahtuu jotain, kitaristi Juho Hoikka sanoi lauantai-iltana.

— Täällä on myös niin välitön tunnelma esiintyjien ja katsojien välillä, laulaja Anna-Sofia Tuominen jatkoi.

— On ollut siistiä nähdä myös meidän bändin tyypit soittamassa tuolla Lenni-Kallen ja Marzin kanssa.

Päivät yhtyeellä kuluivat hiihtoladuilla ja rinteissä, eikä viikonloppu ole tuntunut vain ainoastaan työltä.

— Lauantaina mietin tunturin päällä kun aurinko laski, näki kymmenien kilometrien päähän ja tuuli kuljetti lunta tunturin harjannetta pitkin, että on saanut täältä myös energiaa ennen Helsinkiin paluuta, Hoikka totesi.

Loppuillan jameissa pääsivät irti niin Heikki Silvennoinen kuin Kauppaopiston naisetkin. Kari Peitsamo toikin mukanaan mukavaa rosoisuutta sekä suoraviivaisuutta melko virtuoosimaiseen jamitteluun, jota ei heikentänyt edes Marzi Nymanin poissaolo.

Sami Pitkämön Lähtisitkö-tulkinta sai ehkä illan kovaäänisimmät yhteislaulut osakseen eikä Osmo Ikosen J. Karjalaiselta lainattu Sekaisin tai Michael Jacksonin Billy Jean ja Thriller jääneet tunnelmaltaan paljoa heikommiksi.

Illan viimeisiksi kappaleiksi lavalle nousi kokoonpano, jossa Osmo Ikonen oli siirtynyt rumpuihin ja laulajaksi löydettiin Kalevauva.fi:n Kimmo Numminen. Tunnelma oli hyvin vapautunut Bruce Springsteenin Dancing in the Dark -tulkinnan soidessa, ja lonkalta vedetty Don Henleyn Boys of Summer oli mainio piste i:n päälle illan viimeiseksi kappaleeksi.

Loppuilta teki vaikutuksen myös erääseen naisseurueeseen.

— Kyse ei ole vain siitä kuka osaa ja kuka ei, vaan soittajien keskinäisestä tekemisestä. Se mitä tapahtuu tyyypien kesken lavalla, välittyy tietysti myös yleisöön.

Lauantai jatkoi päiväohjelman osalta siitä mihin perjantai jäi. Tällä kertaa Tsokassa soitot aloitti Kalevauva, joka ilmeistä päätellen nauratti yleisöä ikään katsomatta.

— Tuossa paljastuu, kuinka pöljiä me oikeasti ollaan, kun joku kirjoittaa tuonne mitä me muut ajattelemme.

— Esimerkiksi kissojen kuorsaaminen on tärkeä ensimmäisen maailman ongelma. Hyvä tuoda sellaiset esille, pohdittiin erään yhtyeen pikakeikan jälkeen yleisön puolella.

Kalevauvan Kimmo Numminen ja Aapo Niininen kuvailevat ensimmäistä WUP-kokemustaan intensiiviseksi. Keikkoja kertyi lukusia, yhteensä neljällä eri lavalla.

— On myös ollut hyvää innokasta yleisöä, joka jaksaa bailata. Ollut myös hauska soittaa muiden yhtyeiden kanssa muutamia kappaleita.
Kaksikolla oli melko selkeä kaava viikonlopulle: Aamupala, murtomaahiihtoa, saunomista, syömistä ja soittamista.

— En ollut käynyt hiihtämässä kymmeneen vuoteen ennen tätä, kyllä siinä hiki tuli. Aapo on enemmän ammattilainen siinä. Se osaa soittaa kitaraa ja hiihtää samalla.

Hotellin iltaohjelmassa Mauno Ahosesta Matti Näsäksi muuttuneen Heikki Silvennoisen vitsit upposivat yleisöön kuin liian kapeat sukset puuterilumeen tai kuuma veitsi voihin.

— Olihan se niiden vitsien taso sellainen… pohjaton, hekotteli eräs katsoja.

Näsän esiintyminen huipentui vanhaan Kummeli-hittiin Jumankauta juu nääs päivää. Taattua Unplugged-henkeä esiintymiseen toi Näsän sanoin ”ei niin hyvä, mutta halpa” orkesteri Jaakko Laitinen & Väärä raha, joka toi balkanilaisen vivahteen lama-ajan huumorin kukkaan.

Iltaa jatkoivat bluestunnelmissa Antti Reinin ja Vesa Kääpän duo, joka maalaili tunnelmia Kallion kaduilta rakkauden mielenmaisemaan sekä tuttuun tapaan Tilhet, pajut ja muut, joka kolmannelle keikalleen onnistui vielä vetämään ässän hihasta säestämällä yhden kappaleen Kalevauva-yhtyettä, mikä sai hilpeän vastaanoton yleisön puolelta.

Lopulta oli jälleen jamien vuoro. Sami Pitkämön ja Lenni-Kalle Taipaleen korvaajat löytyi Tilhet, pajut ja muut -yhtyeen riveistä, eikä mustat Matti Näsän silmänaluset pesseen Heikki Silvennoisen tai Kari Peitsamon tarvinnut tyytyä jäähdyttelyyn viimeisenäkään iltana.

— Oli oikeasti hauskaa vaihtelua, että housebändinä oli muitakin kuin tutut naamat, ja he soittivat todella hyvin. 

Viimeiset juhlijat saivat vielä nauttia tanssista ja laulusta Jaakko Laitisen ja Väärän rahan johdolla aina lähes valomerkkiin asti. Orkesteri oli ehkä festivaalin kiireisin.

— Ollut aivan mahtavaa. Vaikea sanoa kyllä mikä on ollut torstaita ja perjantaita tai onko nyt lauantai. Aika erilaisia keikkoja on päässyt soittamaan. Ensin kolmelta iltapäivällä tunturin huipulla lapsiperheille ja sitten rymytään yötä myöten täällä hotellilla sekä vedetään Matti Näsän kanssa Jumankauta juu nääs päivää. Nyt voi varmaan kutsua itseään jo tamperelaiseksi, heinäkuussa Tampereelle muuttanut Laitinen nauroi.

Monien mainitsemasta Unplugged-kuplasta lähteminen oli kuitenkin edessä sunnuntaina.

— Hieman jännittää paluu, pitää taas kalibroida kone jotenkin arkea varten, Laitinen nauroi.

Aivojensa kalibrointia tarvitsee Laitisen lisäksi varmasti moni muukin ennen arkeen palaamista.

Teksti: Iiro Kerkelä
Kuvat: Teemu Kuisma & Iiro Kerkelä

Pyhä Unplugged 3.-6.8.2017

Tutustu Varaa majoitus

#pyhäunplugged

#tunturifiilis #pyhamagic